Mökön tokoiluista vähän taas päivitettyä juttua… Meillähän on ekoihin AVO-kisoihin enää kuukausi aikaa. Jänskättää vähän kun tuntuu että kaikki liikkeet on vielä ihan vaiheessa.

Eilen oltiin pitkästä aikaa Iiran tokossa ja saatiin taas paljon hyviä vinkkejä harjoitteluun. Paikallamakuun otin ekaa kertaa pitkällä ajalla,  n. 2 min piilossa, vieraassa paikassa ja tosi häiriöllisessä rivissä. Mökö makasi paikallaan kuin tatti eikä vaikuttanut edes hermostuneelta.

Seuraaminen meni hyvässä vireessä, mutta vähän haahuillen ja poikittaen. Veikkaisin että syynä tähän oli Mökön lempilelu oikeassa taskussa. Pitänee siirtää palkka vasempaan taskuun.

Liikkeestä pysähdyksissä Mökö meni hienosti maahan ja pysyi siellä taaksepaluunkin aikana. Seisominen onnistui myös (JEE!), mutta siinä kyllä kääntyi vähän muhun päin kun palasin taakse. Pitää harjoitella lisää ihan ohitusta kun se seisoo.

Kaukoja treenasin myös. Ihan Mökön tassujen edessä seisoessani, Mökö menee hyvin ”hissillä” istu-maahan-istu-maahan -käskyt. Kauempaa istumaan nouseminen on kuitenkin vaikea. Eilen otin vauhtia mukaan tähän harjoitteluun. Juostiin yhdessä, komensin Mökön maahan, peruutin kaksi metriä ja pyysin iloisesti istumaan. Mökö nousi heti eikä edistänyt, eli se ei saa olla liian rauhallinen tätä harjoiteltaessa. Kun se on riittävän vauhdikkaaksi viritetty, niin ylösnouseminenkin onnistuu. Maahan meno menee ongelmitta vaikka 50m päästä. Ehkä tässä taustalla on se, että Mökön paikallamakuu on tosi varma liike. Ehkä sille on iskostunut päähän, että maasta ei saa nousta ylös vaikka mitä tapahtuisi. Pitäsköhän mun jättää se tässä liikkeessä paikalleen vain ”maahan” -käskyllä ja jättää ”paikka” –käsky pois. Ehkä sen pienet vesikoiran aivot miettii, että kun mulle on sanottu paikka, niin karvaanikaan en saa liikuttaa.

Luoksetulo pysäytyksineen meni hyvin. Mutta Mököllä on kyllä välillä aina hakusessa se, mennäkkö istumaan vai maahan vai seisomaan. Jotenkin on raukka vähän sekaisin kun kaukokäskyissä pyydän sen maasta istumaan käsimerkillä ylöspäin ja luoksetulon pysäytyksessä samalla lailla käsimerkki ylöspäin (tai heitto), vaikka pitää jäädä seisomaan ja hypyssä sitten pitää istua pelkästä suullisesta käskystä.

Lopuks kokeilin vielä AVO-hyppyä. Mökö hyppäs hienosti, jäi seisomaan ja kun käskytin ”istu”, meni maahan. Helpotettuna sitten onnistui paremmin eli ohjasin käsillä. Tämä liike tarttee vielä paljon treeniä.

Jatketaan harjoitteluja… mm. BH-kurssin muodossa tällä viikolla.

24.2

Eilen tuli "Tie tottelevaisuusvalioksi" -kirja postissa ja sen innoittamana treenattiin tänään Mökön kanssa tottisjuttuja. Vähän haasteellista on kouluttaminen ollut kun pieni "pyörii koko ajan jaloissa" ja sitä pitää myös huomioida ja koulutella ja kovin kiva ei ole sulkea toista koiraa portin taakse, siitä seuraa armoton "Mä kans!!!"-huuto ja vinkuminen, riippumatta siitä kumpi portin takana odottaa. Ulkona ollaan tehty hakuruutua molemmille isolle ja pienelle koiralle, piiloteltu leluja ja ihmisiä metsään. Molemmat rakastaa etsimistä.

Tänään Jussi lähti käymään kaverillaan ja otti pikkuriiwiön mukaan tutustumaan taas uusiin ihmisiin ja mm. kerrostalon rappukäytävään. Niinpä meille jäi Mökön kanssa aikaa treenata kahdestaan ja pidettiinkin oikein kunnon tokotreenit pitkästä aikaa. Sisällä otin ensin kaukokäskyjä. Istumisesta maahanmeno menee Mököllä kuin vettä vaan ja pylly pysyy paikoillaan. Maasta istumaan nouseminen on ollut meillä se suurempi ongelma. Heti jos kasvatan välimatkaa, niin alkaa tapahtua niin, että pylly vedetään eteen ja alle ja hypähdetään eteenpäin. Olen kuitenkin ahkerasti palkannut taakse ja tänään kuin aloin naksutella oikeasta istumaan nousemisesta, niin johan tapahtui. Mökö nousi hienosti istumaan jo yli 2 m matkan päästä eikä edistänyt yhtään! Hyvä MökMök! Huomenna pitää vahvistaa vielä lisää, mutta hienosti meni, ehkä kaukokäskytkin alkaa toimia jossain vaiheessa, ihan niin kuin kepit on agilityssä tuntunu ylivaikeilta, mutta ne alkaa sujumaan jo paremmin!

Sit otettiin noudossa ihan pitoharjotuksia. Siinä suurin ongelma meillä on pureminen. Mökö on innoissaan noudosta ja kiihtyy, mistä seuraa kapulan pureminen. Nyt olenkin siis ottanut noutamista ihan rauhallisella olotilalla ja pelkkää pitoa ja naksuttelua. Ei vielä hirveetä edistymistä, mutta toivottavasti jossain vaiheessa. Meidän suurin kompastuskivi tällä hetkellä. Jotenkin uskon noihin kaukoihinkin enemmän kuin tähän noutoon ilamn puremista.

Sisällä otettiin myös paikallamakuutreeniä niin että menin piiloon. Ei mitään ongelmia, Mökö makasi maassa tarkkaavaisena kuin tatti. Piilossa olen pysytellyt yleensä alle minuutin eli mitään kolmen minuutin treenejä ei vielä olla otettu. Mutta hitaasti edetään tässä ja loistavalta näyttää. Mökö ei ole koskaan varastanut paikallamakuussa eikä varmaan edes tiedä että "voisi varastaa". Luottavainen olen siis tämän liikkeen suhteen.

Seuraavaksi tein nopeita maahanmenoja ja nopeita palkkauksia. Samoin nopeita varttomisia ja nopeita palkkauksia.  Lopuksi sisällä tehtiin myös ekat AVO:n hyppytreenit silityslauta esteen. Meillä parin ekan kerran jälkeen ongelmaksi muodostui se, että kun käskin Mökön hypyn jälkeen istumaan, niin parin toiston jälkeen se istui jo automaattisesti hypättyään yli. Argh! Pitäisköhän alkaa käskyttämään sitä nopeammin vai jättää seisomaan ja palkata siitä (ja siis vain silloin tällöin käskeä istumaan ja palkata siitä). Hitsi kuin on noin ennakoiva koira!!! Vaikka niin ihanan työtarmoinen, että tekee täysillä töitä ja yrittää itse arvata mitä seuraavaksi pyydä ja tehdä jo ennakkoon!

Tämän kaiken jälkeen siirryttiin ulos. Ensin pieni lenkki, mutta sitten vähän seuraamistreeniä. Seurautin Mököä neliössä molempiin suuntiin eli tuli tiukkoja  käännöksiä. Tein myös täyskäännöksiä vasempaan ja ihan älyttömän upeesti Mökö kääntyi paikallaan pakittaen mun sivulle. Vitsi että se oli hieno!!! Taisi olla onnellinen kun sai mun jakamattoman huomion ja teki siksi töitä niin älyttömän tehokkaasti ja hyvin. Vähän otettiin juoksuseuraamistakin. Lyhyitä pätkiä ja hyviä palkkoja. Vitsi tuli hyvä fiilis ja semmonen että toi koira nauttii tokoilusta vähintäänkin yhtä paljon kuin agilitystä!!!

Lopuksi tein vielä viralliset liikkeestä pysäytykset "maahan" ja "varto" ja palasin koiran ohi täydellä vauhdilla. Mökö pysyi paikallaan tassuja liikuttamatta vaikka kävelin ohi normaalia vauhtia ja ihan riittävän läheltä. Wau Mökö! Pari iloista suoraa luoksetuloa loppuun ja treenit oli ohi. Leikkimistä ja palkkaamista loppuun. Hyvä Mökö! Mahtavat treenit ja upeaa työskentelyä!!!

31.1

Tokoilu on taas ollut vähän tauolla. Agitreeneissä otan toki paikallamakuu -treeniä aina välillä ja sisällä ollaan otettu kaukoja (istu/maahan), mutta siinä oikeastaan kaikki. Kaukokäskyt tarvii ihan hirveesti vielä treeniä, vaikka kohtalaisesti sujuvatkin lyhyeltä matkalta. Vähän ollaan sellaista yleistottelevaisuutta treenattu pihalla siinä sivussa kun ollaan Höpiksen kanssa yhdessä ulkoiltu. Eli vähän ollaan pidetty taukoa, toivottavasti se tekee terää  Tilasin ja maksoin eilen Salme Mujusen "Tie tottelevaisuus valioksi" -kirjan, joten toivotaan että se tulee pian postissa ja saadaan tsemppiä treenailuun niin Mökön kuin Höpiksenkin osalta... Molemmille jos aukeaisi tie tottelevaisuusvalioksi asti . Ja Hilma-tädille myös .

13.1

Pitkästä aikaa tokoilimme taas agiltytreenien ohessa, kerrankin kun oli mahdollisuus treenata siistissä sisähallissa. Noihin lumikinoksiin kun en viitsi kaljua Mököä jättää makoilemaan.

Otettiin siis ensin liikkeestä seisomista, joka meni kyllä ihan munille. Varto-käsky on taas tainnun vaipua unholaan tai vahva maahanmeno painaa päälle. Hienosti kuitenkin kun autoin sen seisomaan, niin seisoi kuin tatti vaikka palasin koiran ohi taakse, niin kuin AVOssa kuuluukin tehdä. Liikkeestä maahanmeno oli ihan täyden kympin suoristus, siitä otin vielä toiston kun meni niin nätisti. Luokse palaamisessa koiran ohi ei mitään ongelmia. Vaikeampaa on se seisomisen ohi palaaminen.

Sitten esitettiin Miialle meidän luoksetulo pysäytyksellä, jota ei olla otettu aikoihin. Nappisuoritus siinäkin. Hyvä MööMöö! Tehtiin vielä toisen kerran kun Mökö oli niin hyvä. Hienosti pysyy paikallaan, tulee vauhdilla ja pysähtyy jämptisti. Eikä sitä ole edes tarvinnut opettaa, vaan on osannut sen kuin itsestään. Eikä ikinä ennakoi, vaikka kutsun "tule"-käskyllä enkä "sivulle"-käskyllä. Tulee vaan semmosilla valtavilla loikilla, että on joka loikan jälkeen valmis pysähtymään. IHANA!

Loppuun otettiin vielä paikallamakuu niin että olin kokonaan piilossa. En pitkään, koska muistaakeni kertakaan aikaisemmin en ole ottanut niin, että olisin mennyt suoraan piiloon kokonaan. Nyt siis otin ja hienosti Mökö pysyi. Olin piilossa ehkä n. 20 sekuntia, kävin palkkaamassa koiran ja palasin piiloon vielä hetkiseksi. Paikallamakuu on meillä ollut niin varma (Mökö on aina pysynyt, vaikka vierestä, parhaimmillaan molemmilta puolilta on lähtenyt koirat), ettö en halua pilata sitä hätäilyn takia.

Kaukokäskyjä ollaan otettu sisällä ja ne menee läheltä, mutta ei vielä vaadittavan (oliko se 5m?) matkan päästä. Kaukarit vaatii vielä paljon treeniä ja esim. hyppyä ei olla otettu vielä yhtään. Semmonen fiilis kyllä on, että tämän vuoden puolella mennään AVO-kisoihin ja ihan realistista olis saada ykköstuloskin. Pääkaupunkiseudulla taitavat kisat olla täynnä, mutta onneksi tuttuja ja mökkejä on ympäri Suomea eli sitten kun alkaa tuntumaan valmiilta, niin voidaan lähteä pitemmällekin kisaamaan.

6.12

Tokoilun suhteen on ollut hiljaista, ulkona kun ei näillä keleillä oikein innosta treenata. Sisällä ollaan treenattu kaukokäskyjä, jotka sujuu välillä paremmin, välillä huonommin. Palkkauksessa pitää olla tosi tarkkana, jos palkkaan liikaa taakse tai liian herkullisella palkalla, alkaa Mökö kääntymään heti kohti palkaa, vaikka ei otakaan ilman lupaa. Olenkin vaihdellut palkkaustapaa - välillä vien palkan Mökölle kun se on pysynyt ja liikkunut nätisti, välillä taas vapautan takana odottovalle palkalle. Ahnehdin ehkä liikaa välimatkaa, edelleen olisi parasta opettaa liikeratoja ihan siinä edessä, meillä kun ei ole kiire mihinkään. Maahan menoo sujuu aina ja varmasti, vaikka matkaa olisi 100m. Se onnnistuu seisomisesta ja istumisesta, mutta sieltä maasta ylös pungertaminen on haasteellisempaa.

Noutoa olemme myös harjoitelleet sisällä, tai paremminkin kapulan pitämistä pureksimatta. Se menee jo vähän paremmin, siis vähemmällä puremisella.

Liikkeestä pysäytyksiä olen ottanut ihan satunnaisesti, eniten olemme keskittyneet siihen, että Mökö seisoo paikallaan, vaikka palaan sen luokse ja jatkan matkaani koiran taakse. Mökö on niin herkkä että helposti ottaa muutaman askeleen sivulle ja kääntyy pikkuisen muhun päin varmistaakseen, mihin olen menossa.

Paikallamakuutreeniä tarvitsisimme, siis niin että olen piilossa, mutta näillä keleillä en raaski makuuttaa Mököä. Sisällä ei ole mitään haastetta ja vesikoiratokossa haastetta on vähän liikaakin näin alkumetreille. Mököllä paikallamakuu on ollut niin varma, että en tahtoisi rikkoa sitä kertaakaan.

Torstaina yritämme ehtiä vesikoiratokoon, niin pääsemme taas treenaamaan pitkästä aikaa hyvissä olosuhteissa ja hyvässä ohjauksessa.

18.10

Viime aikoina tuntuu että meidän tokopäiväkirja on ollut pelkkää kisaraportointia. Nyt alokasluokan läpikäytyämme voisin päivittää vähän sitä, missä ollaan nyt avoimen luokan liikkeden suhteen, niin on ehkä hauskempaa seurailla miten siinä edistymme.

Paikallamakuu piilossa 3 min.

Nyt ollaan siinä tilassa, että kotona (sisällä) Mökö makaa hienosti ja varmasti paikallaan  vaikka kuinka kauan. Ulkona olen  ottanut vasta treeniä, missä  musta on vielä esim. hiha piilon takaa näkyvissä tai näyn enemmänkin, mutta selin Mököön (BH-treeniä). Tarvitsemme siis harjoitusta. Koska paikallamakuu on ollut varma nakki, niin pyrin etenemään niin hitaasti, ettei  Mökö opi ikinä varastamaan.

Seuraaminen taluttimetta.

Sujuu, tätä ei kuitenkaan ikinä voi harjoitella liikaa  Aina voi hioa oikeaa asentoa ja perusasentoja.

Liikkeestä maahanmeno.

Uskaltaisin väittää että sujuu. Myös koiran taakse siirtyminen.

Luoksetulo.

Luoksetulon pysäytyksellä Mökö oppi kerrasta. Nyt pitää vain hakea varmuutta ja läpi juoksuja ettei vauhti hidastu. Luoksetulo on semmosta hassua kengurun loikkaa kun Mökö on joka loikan jälkeen valmis pysähtymään. Vielä en oo hakenu kestoa seisomiseen, vaan palkannut aika pian pysähtymisen jälkeen. Ohjaajan pitää opetella olemaan jättämättä käsimerkkiä päälle. Tästä liikkeestä Mökö tykkää 

Liikkeestä seisomaan jääminen.

Vihdoin ja viimein voin sanoa, että Mökö on sisäistänyt hienosti käskyn "Vartu". Tässä liikkeessä harjoittelua kaipaamme erityisesti siihen, että Mökö pysyy paikallaan vaikka ohitan sen ja siirryn sen taakse. Ei siis vielä missään nimessä valmis liike, mutta kivalla mallilla kun seisomaan jääminen ei ole enää onnenkauppaa tai arpapeliä vaan jo ihan varma nakki

Nouto.

Sujuu periaatteessa. Vaatii kuitenkin vielä paljon lisätreeniä. Mököllä on huono tapa hieman mutustella kapulaa, joten pitää ottaa ihan pito harjoituksia. Kivasti noutaa ja tuo sivulle, mutta kapulan suussa pitämistä kauniisti pitää vielä harjoitella ihan perustreenillä.

Kaukokäskyt.

Tämä liike kaipaa eniten treeniä. Sujuu sisällä jotenkin, mutta ulkona on vielä hakusessa. Taaksepalkatessa Mökö alkaa kääntymään sivuttain. Pitää vielä pohtia. Harjoittela, harjoittelua ja harjoittelua kaivataan. Maahan Mökö menee kevyesti, istumaan nouseminen on meidän kompastuskivi.

Estehyppy.

Ei olle treenattu vielä yhtään. Toivottavasti kennelpoika tai isi saa tehtyä hyppyesteen ohjaajalle vaikka synttärilahjaksi "Vink Vink" , niin päästään treenaamaan. En usko, että on mikään mahdoton homma.

Ja sittenhän ei ole muuta kuin kokonaisvaikutelma. Ei paha. Toivottavasti ensi keväänä päästään sitten jo tavoittelemaan tuloksia kisoista...

8.10

Osallistuimme 8.10 Kouvolassa järjestettyyn tokokokeeseen. Kokeeseen lähtemistä tai lähtemättä jättämistä mietin pitkään, koska Mököä vaivasi koko viikonlopun ripuli ja automatka Kouvolaan olisi tälle autoja inhoavalle koirulille pitkä. Eli millaisessa vedossa se olisi kisatilateessa, sitä epäilin hyvin paljon. No, koska aamulla kaikki näytti hyvältä, pakkasin autoon koiran ja kennelpojan klo 8. ja suuntasimme kohti Kouvolaa. Mökö läähätti ja stressasi koko automatkan ja perillekin ehdimme vata 10.30, vain puolituntia ennen omaa arvioitua esiintymistä.

Emme olleet harjoitelleet paljon edellisen kisan jälkeen, kennelpoikakin vähän nurisi kun piti herätä aikaisin ja lähteä ihan treenaamatta jonnekin Kouvolaan asti... Mutta hyvä että lähdettiin , sillä suoritus oli lopun blondeilua mukaan ottamatta upea!!!

Tällä kertaa ohjaajaa jännitti, ja kun seisoimme luoksepäästävyyttä odottamassa ja mukava tuomari Tommi Varis siinä meille jutteli, niin lupasin ja vannoin etten enää koskaan ilmoittaudu yhteenkään kisaan. Tosin nyt neljä tuntia myöhemmin tämä päätös on jo pyörretty Ehkä se, että olimme matkustaneet niin "kauas" (150km) kisaamaan ja että nyt oli tosi kyseessä kun meille tarjottiin mahdollisuutta napata viimeinen ykkönen, että itse loin itselleni tavallista enemmän paineita ja siksi siis jännitin.

Luoksepäästävyydestä tuli 10  , vaikka tuomari asteli kohti kovaa ja mitään puhumatta ja oli vielä mies. Vireinen lagotto nousi seisomaan ja sitä rokotettiin heti pisteellä, vaikka koira ei pakittanut. Mökö istui kuin tatti vieressäni, hienoa Mökö! 

Paikallamakuusta saimme 9. Mökö ei mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan, koska pelästyi naapuriohjaajien karjuvia käskyjä "MAAHAN". Toisella meni hienosti. Itse paikallamakuu sujui hyvin, yksi koira yhdeksästä nousi seisomaan, mutta muuten paikallamakuu oli rauhallinen. Luoksepalatessa ja perusasentoon pyydettäessä Mökö jäi puoli-istuvaan asentoon ja tästä tuomari sitten rokotti. Höpisi jotain että alasmenossakin taisi vähän viivytellä, mutta ei kuulemma ehtinyt kiinnittää tarpeeksi huomiota...

Kisapaikkamme oli omassa ryhmässämme toinen. Loistava paikka. Mökö oli viereä, mutta ei joutunut tekemään töitä heti paikallamakuun jälkeen, jolloin itse olisin vielä jännittynyt. Kävelin Mökön kanssa läheisellä pururadalla ja tein pari temppua ja katsekontakti treenejä nakeilla, joiden avulla siis viritin koiraa.

Remmiseuraaminen meni hienosti ja siitä saimme aplodeja yleisöltä (hassua!) ja paljon kehuja tuomarilta, joka oli mielestäni tiukka ja vaati paljon jo alokasluokan koirilta. Remmiseuraamisesta siis 10 . Tuomari tosin sanoi, että juoksemisen pitäisi olla selkeämpää, joten koitin parantaa tätä seuraavassa osuudessa.

Vapaana seuraaminen ei eronnut remmiseuraamisesta. Ohjaajankin täytyy ylpeänä sanoa, että hienosti meni, täydellinen kontakti ja iloista tekemistä. Ja nyt ohjaajan juoksuakin kehuttiin . Saimme kuitenkin "vain" 9 ½, koska ohjaaja kuulemma heilutti liikaa käsiään. Myönnän että kädet liikkuivat, mutta varmistelin vähän kun edellisissä kisoissa Mökö haahuili vapaanaseuratessa ihan missä sattui. Seuraamiskaavio oli pisin mitä koskaan aikaisemmin.

Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen oli upeaa ja Mökö teki semmoisen hienon maahanmenon tippuen alas. Loistavaa ja 10 

Luoksetulossa meillä on viimeaikoina ollut törmäämisongelma. Lisäksi olen alkanut jo harjoittelemaan avoimen luokan pysäytys-luoksetuloa, joten se vähän jännitti, mitenköhän mahtaa mennä. Hienosti meni, vaikkakin lopussa tuli pieni törmääminen, joka alensi pisteet 8½:een. Perusasennut olivat joka liikkeessä täyden 10 arvoisia.

Liikkeestä seisominen meni myös ihan loistavasti. Hienoa seuraamista, upea seisomaan jääminen ja  loppuun siisti perusasento. Jälleen 10 

Yhteisvaikutelmasta saimme 10 , ensimmäistä kertaa (!), ja sen olimme kyllä ansainneet, sillä vaikka itse sanonkin, niin yhteistyö oli saumatonta ja Mökö teki töitä kokoajan iloisesti häntä heiluen ja naama naurussa.  Jokaisen kympin jälkeen saimme raikuvat aplodit ja kun tulimme ulos kehästä katsojat ja kanssakilpailijat tulivat kehumaan että "Wau, mikä koira"! Tämä oli parasta ykköstuloksen ja TK1 -tunnuksen ohessa.

Pisteitä saimme siis 170.5 (ilman tätä hypyn blondeilua niitä olisi tullut 190,5 ) ja siis ykköstuloksen!              

Nyt on TK1 kasassa ja suuntamme siis kuonon kohti avointaluokkaa ja uusia haasteita Paljon tarvitaan treeniä, mutta viimeistään ensi keväänä sitten aloitamme TK2 tunnuksen saallistamisen.

6.9

6.9 oli Helsingin Oulunkylässä dobbereiden majalla tokocup-kisan toinen osakilpailu ja taas tuli ykköstulos, vaikkakin kyseenalaisella saavutuksella  Pientä onnenkantamoista oli jälleen mukana ja tuomarikin oli ylikiltti ja ylilepsu  No, olen tyytyväinen Mököön silti, vaikka tällä kertaa Mökön ajatukset olivat jossain ihan muualla kuin tokoilussa!

Kokeilin tällä kertaa sitä, että hain Mökön vanhempieni luota vasta juuri ennen koetta enkä treenaillut juurikaan. Muutenkaan koko viikon aikana ei ehditty harjoittelemaan, vaan edellinen "treeni" oli edellinen koe viikkoa aikaisemmin. Jotenkin tuli semmonen fiilis, että Mökö mietti että tätäkö tää taas on, että palkka tulee vasta monen harjoituksen jälkeen ja teki tosi laamana kaikki liikkeet.

Luoksepäästävyydestä ja paikallamakuusta tuli 10 molemmista . Luoksepäästävyydessä Mökö istui paikallaan kuin tatti ja oli ihan loistava, ei ihmetellyt tuomaria yhtään. Ohjaajalle tuli tästä tosi hyvä fiilis  Paikallamakuu meni myös hienosti, vaikka tilanne oli taas levoton. Viereisellä kentällä kisasi toinen koira ja jälleen yksi kanssakilpailija lähti paikallamakuusta. Onneksi paikallamakuu on meillä varma liike. Ajattelin, että hienostihan tämä alkaa...

Sitten oli yksilösuorituksen aika. Jotenkin jouduttiin puun takaa ykkösiksi eli en ehkä saanut kunnolla heräteltyä Mököä kun yllättäen oltiinkin muutaman poisjääneen koiran takia ryhmämme ekoja ja jouduimme siis kehään heti paikallamakuun jälkeen. Remmiseuraaminen meni kohtalaisesti, mutta ei todellakaan ollut parasta Mököä. Mökö jäi jälkeen ja sitä selkeästi inhottivat kaikki maasta kasvavat kasvit. Oli kuitenkin ihan pikkunättiä ja saatiin siis 9 ½.

Vapaana seuraamisesta tuli 7 .  Vaikka seuraaminen on meillä yleensä vahvaa ja Mökö tulee iloisena mukana, oli se nyt ihan pihalla ja haahuili miten sattui. Jouduin antamaan varmaan neljä lisäkäskyä ja silti tekeminen oli heikkoa. Ne jotka tietävä miten Mökö normaalisti seuraa, eivät olisi tunnistaneet Mököä samaksi koiraksi. Huhhuh! Ohjaajakin ehkä huolestui tästä ihmeellisestä menosta niin, että vaikutti omalla alitajuntaisella käyttäytymisellä koiraan ja sekotti sitä entisestään.

Liikkeestä maahanmeno lähti jälleen haahuiluseuraamisella, mutta Mökö meni ensimmäisestä käskystä maahan. Tosin koska se haahuili metrin päässä musta, piti ääntä käyttää tavallista enemmän. Ohjaajan palatessa koira ei noussut istumaan, kahden käskyn jälkeen se nousi seisomaan ja katseli ihan tyhjäpäänä ohjaaja. Muutenkin se oli haluton aloittamaan yhtäkään liikettä tai tulemaan edes perusasentoon. Pisteitä saimme kuitenkin 8. Armopala, mun mielestä 

Luoksetulossa Mökö tuli vinottaina istumaan mun eteen. En siis ole kuin pentuna opettanut eteentulemista ja tarkoituksena oli se, että Mökö tulisi suoraan sivulle niin kuin jo viimeiset 1.5 vuotta aina. Mutta siihen se jäi istumaan mun eteen vähän vinossa ja katseli mua sen näköisenä että "Come on, voidaanko tehdä jo jotain muuta tai voitko antaa palkkaa... Mua ei nyt kyllä enää oikein kiinnostaa tää homma!". Sivulle Mökö siirtyi tuomarin annettua luvan käskeä koiraa hienosti ja tuomari ilmeisesti luuli että liikkeen suorituksessa tarkoitukseni oli kuin olikin ottaa Mökö ensin eteen istumaan, joten saimme siitä 9, vinon eteentulemisasennon takia . Ohjaaja ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa ja vielä oli seisominen edessä.

Joskus sitten koira saattaa kuin saattaakin yllättää. Ehkä Mökö tajusi että viimeisiä liikkeitä viedään, joten seisomisen seuraaminen meni nätisti ja sinne se jäi seuraamaan käskyn saatuaan hienosti eli tästä suorituksesta saimme 10 

Myös hyppy meni nätisti, vaikka Mökö liikuttikin tassujaan ihan vähän ohjaajan palatessa koiran luo. Hyppääminen on Mököstä hauskaa, joten sen se teki ihan iloisesti ja saimme siis 10 

Yhteisvaikutelmasta tuli 9 . Itse olisin ollut tiukempi, sillä kyllä Mököstä näki, että sitä ei kiinnostanut homma yhtään eikä se tehnyt sellaisessa Mökömäisellä iloisuudella.  

Marita Packlén oli ystävällinen ja kannustava tuomari, sanoisin myös, että hieman lepsu. Mutta toisaalta kun saa hyviä pisteitä heikohkolla suorituksella, niin innostus lajiin kuitenkin säilyy! Jos koirakko teilataan heti ja laitetaan rima liian korkealle, osallistumisinnostus häviää ja kynnys kisoihin osallistumiseen nousee huikeaksi.

Loppujen lopuksi siis saimme toisen ykköstuloksen 179:llä pisteellä ja sijoituimme kisassa viidensiksi. Kivaa!

31.8

Eilen 30.8 oli Helsingin Oulunkylässä dobbereiden majalla tokokisa, joka oli tokocup-kisan ensimmäinen osakilpailu ja niin hienosti meni, että ei voi kuin hymyillä  Pientä onnenkantamoistakin oli ehkä mukana, mutta silti olen hirmu onnellinen ja tyytyväinen Mököön, joka loisti ja paikkaili ohjaajan virheitä hienosti!

Hain Möömöön aamulla Pakilasta ja otin lenkillä pari varttumista kokeilun vuoksi - Mökö meni molemmilla kerroilla "hienosti" maahan. Vähän meinasi iskeä ohjaajalle paniikki, vaikka ihan omaa syytähän kaikki on, itse olen ollut laiska tai kiireinen, niin että treenaaminen on jäänyt tosi vähälle. Vaikka keväällä pyhästi lupasin, että kisoihin ei mennä ennen kuin varttuminen on hanskassa, niin niin... Ei auttanut siis muu kuin treenata vähän ja alkoihan se sitten siinä sujua. Maahanmenoa en ottanut, etten sekoittaisi pienen koiran päätä liiaksi. Yleensä kisapäivänä en enää treenaa Mököä, mutta nyt oli pakko.

Kisapaikalla olimme ajoissa ja omaa yleisöäkin oli runsaasti paikalla. Kiitos kaikille kannustajille, Miialle ja Arvidille, Annalle ja Ansalle, Kaisille ja Reiskalle (jota luulin pojaksi (Dinoksi), anteeksi Reiska vielä ), Jadelle ja Ruulle ja kivalle kilpakaverille flättiparille, jotka muuten saavuttivat hienosti 2. sijan koko kilpailussa!

Luoksepäästävyydestä ja paikallamakuusta tuli 10 molemmista . Luoksepäästävyydessä Mökö nousi seisomaan ja ihmetteli tuomaria, mutta ei pakittanut. Paikallamakuusta olen erityisen ylpeä, sillä ryhmässä oli neljä koiraa ja Mökön molemmilla puolilla olevat koirat, irlanninterrieri ja dobermanni ottivat hatkat. Ohjaajaa vähän hirvitti, mutta onneksi paikallamakuu on meillä varma liike. Tosi pitkältä vaan aina tuntuu se 2 minuuttia.

Sitten oli yksilösuorituksen aika. Mökö retkotti silmät ummessa mun sylissä vielä edellisen koiran suorittaessa liikkeitään, mutta heräsi sitten omaan vuoroonsa ihan reippaana. Remmiseuraaminen oli ihan nättiä ja siitä tuli 10 . Tuomari kehui koiraa ja moitti omistajaa, pysähdyn niin töksähtämällä, että on kuulemma ihme että koira seuraa niin upeasti mukana. Se on totta, tiedän, koska siitä on sanottu mulle joskus aikaisemminkin eli nyt alkaakin sitten ehkä ohjaajan kävelyharjoitukset.

Vapaana seuraamisesta tuli 9 1/2 . Ihan lopussa Mökö vähän nukahti, mutta korjasi virheensä hienosti. Ohjaaja nukahti toden teolla, lopussa kun tuomari sanoi "täyskäännös mars", niin tein täyskäännöksen ja pysähdyin, vaikka siis matkaa olisi pitänyt  jatkaa niin kauan kuin kuuluu käsky "liike seis". Taas oli ohjaaja se, joka mokaili 

Sitten alkoikin se haasteellisin osuus. Koko ajan mielessä oli se varttminen ja pelko siitä, mitä tulee tapahtumaan. Liikkeestä maahanmeno lähti hyvin seuraamisella (toisin kuin kevään kisoissa), mutta Mökö ei totellut ensimmäistä käskyä, joten käskytin heti uudelleen. Silloin se putosi hienosti. Luoksepalatessa annoin kropalla vähän ehkä liikaa apuja istumiseen nousemisessa ja siitä tuli pieni rangaistus pisteisiin, saimme siis 7 1/2.

Luoksetulo meni nappiin, siitä 10 . Vähän hirvitti, että jos Mökö hyppää lopussa vasten, mutta ei ollut sellaisia ongelmia.

SITTEN... Liikkeestä seisomaanjääminen, meidän murheenkryynimme, jota aamulla harjoiteltiin hampaat irvessä. Mökö lähti mukaan hienosti ja katsomon mukaan nytkäytti polviaan käskyn "Varto" kuullessaan, mutta koska se ei ollut varma mitä siltä haluan, se jäi seisomaan hämillään. Itse en nähnyt mitä takana tapahtui, mutta kun "Matka riittää" käskyn kuultuani käännyin ja näin Mökön seisovan, olin onnesta sykkyrällä. Muutama askel ja miettiminen ennen pysähdystä, verottivat meiltä yhden pisteen ja saimme "vain" 9 , mutta tyytyväisempi en olisi voinut olla.

Hyppy meni muuten hienosti, mutta palatessani Mökön luo, se nosteli tassujaan pari kertaa, eli siitä jälleen "vain" 9 . Mutta hyppyähän olemme viimeksi "harjoitelleet" kevään kisoissa Porvoossa.

Yhteisvaikutelmasta tuli pitkän pohdinnan jälkeen 9 . Tuomari sanoi, että koira ansaitsisis 10, mutta ohjaajaa rangaistaan ja siksi siis 9.

Reija Puolakka on ystävällinen ja kannustava tuomari, suosittelen lämpimästi kaikille!

Loppujen lopuksi siis saimme vihdoin ensimmäisen ykköstuloksen 188:lla pisteellä, kunniapalkinnon ja sijoituimme kokonaiskisassa kolmanneksi. Saimme oikein ruusukkeenkin, ruokaa ja herkkuja niin ohjaajalle kuin koirallekin 

Ja jatkoa seuraa siis viikon kuluttua...

24.8

Pamppiksen toiveesta päivitän vähän tokopäiväkirjaamme. Ehkä huomautus oli ihan aiheellinen, onhan edellisestä päivityksestä jo kolme kuukautta 

Eilen kokeilimme Mökön kanssa vähän tokoliikkeitä, käytiin oikeastaan melkein kaikki alokasluokan liikkeet läpi, vaikka tämä ei olekaan oikea tapa treenata, mutta halusin nähdä missä mennään näin harjoittelemattoman kesän jälkeen. Nyt viikko ennen kisoja otetaan sitten vain pieniä, iloisia irrallisia harjoituksia. Paljon palkkaa ja iloista tekemisen meininkiä ja muutakin kuin tokoilua esim. agilityä ja mökkeilyä Hilma-siskon kanssa.

Mutta eilisiin harjoituksiin...

Seuraamista en viitsinyt liikaa jauhaa, joten jätimme remmiseuraamisen pois ja otimme pelkästään vapaana seuraamista, joka sujui kyllä ihan mukavasti. Liikkeestä pysähdykset olivat upeat ja juoksuseuraaminenkin sujui hyvin. Antaisin arvosanaksi 9.

Liikkeestä maahanmeno meni nappiin ja yllätys yllätys niin meni varttuminenkin, se meidän akilleen kantapää. Annan siinä Mökölle pienen merkin, mutta toivottavasti tuomari ei sitä huomaa  Otettiin vielä pari varttumista lisää nopealla palkalla liikettä vahvistaakseni.

Luoksetulo oli täys kymppi. Pitää ottaa pari luoksetuloa vielä ennen keskiviikkoa ja vahvistaa sitä että Mökö tulee hyppäämättä sivulle. Mökö kun on intoa täynnä niin se hypähtelee aina riemuhyppyjä, mistä oikeissa kisoissa tulee miinusta.

Loppuun otin vielä lyhyen ja pitkän paikallamakuun jalkapalloa pelaavan pojan vieressä eli kunnollisen häiriön alla. Ei ongelmia  

Hyppyä emme päässeet treenaamaan, koska sopivaa estettä ei ollut, mutta hyppääminen on Mököstä niin kivaa, että esteen ylitys ei luultavasti ole ongelma. Loppuun otimme vielä "eteen" -harjoittelua lelupalkalla ja lähdimme iloisina ja tyytyväisinä kotiin. Hyvät treenit!

23.5

Osallistuimme Mökön kanssa Porvoossa järjestettäviin tokokisoihin 23.5.2006. Ykköstulos jäi jälleen harmillisesti muutaman pisteen päähän ja erityisen harmillista oli se, että liikkeestä maahan meno, yksi varmimista liikkeistämme, meni nollille, kuten myös seisominen. Vaikka muista liikkeistä tuli 10, ja yhdestä 9 ½ ei se auttanut, kakkonen saatiin. Nyt päätettiinkin että harjoitellaan seisominen ensin kuntoon ja lähdetään vasta sitten kisaamaan lisää! Siitä on nyt tullut joka kerta otettua nolla.

Tuomarina meillä oli hirmu kiltti ja sanoisinko vähän lepsu Reija Puolakka. Luoksepäästävyys oli 10  vaikka Mökö taas otti askeleen taaksepäin kun tuomari tuli kopeloimaan. Koska kuitenkin antoi rapsutella ja koskea, ei meitä rankaistu siitä yhtään.

Paikallamakuusta tuli myös 10 . Omasta mielestäni Mökö oli levoton, mutta pysyi kuitenkin hyvin paikallaan. Olen taktikoinut ja vaihtanut ”istu” –käskyn ”sivu”-käskyyn maasta ylös noustessa eli enää meillä ei ole ollut sitä ongelmaa että Mökö jäisi makoilemaan maahan kun käsky käy .

Remmiseuraamisesta tuli niin ikään 10 . Omasta mielestäni perusasennot olisivat voineet olla tarkemmat, mutta tuomari ei rokottanut, kehui vaan.

Vapaana seuraamisesta ”vain” 9 ½, koska yhdessä pysähdyksessä Mököllä kesti hieman ennen kuin sytytti että ai niin, pitikö tässä istua. Muuten oikein nättiä ja näyttävää.

Sitten alkoikin meidän alamäki . Liikkeestä maahanmeno oli ihan ohjaajan oma kämmäys. Argh, ärsyttää vieläkin  !!! Seuraaminen lähti liikkeelle ihan hyvin, mutta muutaman askeleen päässä Mökö alkoi haahuilemaan maata ja unohti koko seuraamisen. Samaan aikaan liikkeen ohjaaja sanoi ”käsky” eli Mökö olisi pitänyt käskeä maahan. Olin ihan ihmeissäni että mitäs nyt , käskenkö koiran maahan vaikka se haahuaa nenä maassa 1.5 metrin päässä vai käskytänkö sen ensin sivulle ja sitten maahan. Loppujen lopuksi en edes tiedä mitä tein, mutta ilmeisesti pysähdyin ja saimme liikkeestä nollan . Kaverit tosi ihmettelivät kehän laidalla että nollako siitä tuli...? Mutta itse en osaa sanoa mitä siinä oikein tapahtui. Maahanmeno on Mököllä niin vahva että jos olisin vain käskyttänyt sen maahan, niin maahan se olisi varmaan mennyt haahuiluista huolimatta!

Luoksetulosta tuli jälleen 10 . Mökö pysyi paikalla, tuli vauhdilla ja se perinteinen vasten hypähdys jäi kokonaan pois. Kyllä Mökö hypähti, mutta siinä sivulla eli se ei tuomaria haitannut.

Seisomaan jääminen meni ”yllätys yllätys” taas kerran nollille , Mökön suorittaessa mitä upeimman liikkeestä maahanmenon.

Hypystä tuli 10, ihan nappisuoritus ja yhteistyöstä 9 . Hyvältä näyttää paperissa kymppirivi, mutta kaksi nollaa harmittavat kyllä. Nyt ei olla uusiin kokeisiin ilmottauduttu eikä ilmottaudutakaan ennen kuin seisominen on kunnossa. Siitä nyt ei enää ihan ehdoin tahdoin mennä sitä nollaa ottamaan, on se kuitenkin heti –20 pistettä.

14.5

Ekat viralliset kisat on nyt ohi ja ihan mukavasti meni. Periaatteessa oon ihan tyytyväinen, vaikka ykköstulos jäikin muutaman pisteen päähän. Liikkeestä seisomaan jääminen kun on ollut tosi epävarma, joten siitä en odottanutkaan mitään. Muuten Mökön tekeminen oli iloista ja reipasta, mutta vähän viimeistelemätöntä. Semmosta vähän huolimatonta ehkä. Ja ehkä olis vielä pitänyt treenata vähän enemmän, mutta hyvä harjoitus.

Tuomarina meillä oli siis Harri Laisi, joka oli tiukahko, mutta reilu ja kannustava. Ulkoisesti iso mies, jolla oli lippis ja arskat eli Mökön mielestä vähän pelottava. Luoksepäästävyydessä Mökö astui askeleen taaksepäin ja vähän ihmetteli eli siitä saimme 9. Tuomari tosin totesi huumorintajuisesti että "Minua vähän ehkä kannattaakin pelätä"

Paikallamakuu sujui hienosti. Mökö meni nätisti maahan ja pysyi paikallaan vaikka kaksi koiraa lähti liikkeelle. Lopussa kuitenkin perusasento jäi puuttumaan, joten arvosanaksi tuli 9. Aurinko paistoi ja vaikka turkki ei vielä ole mitenkään liian pitkä näyttelyitä ajatellen, niin tokossa lyhyempi karva voisi kuumalla kelillä ainakin vähän reipastuttaa Mököä. Jotenkin tuntuu että Mököllä on vähän semmonen fiilis että mikäs tässä on aurinkoa ottaessa ja makoiltaessa eli nautiskelen tässä eikä mulla ole mitään kiinnostusta nousta ylös.

Seuraamisista tuli 8 1/2 ja 8. Tuomari kehui itse seuraamista tosi paljon iloiseksi ja reippaaksi, mutta jostain syystä perusasennot oli vähän mitä sattuu. Niitä siis treenattava lisää.

Liikkeestä maahanmenon arvosanaksi tuli 9. Muuten nappisuoritus, mutta taas perusasento jäi puuttumaan Mökön miettiessä että edelleen täällä maasssa on niin kiva makoilla että miksikäs sitä ylös nousisi.

Luoksetulo oli muuten erinomainen, mutta lopussa Mökö tapansa mukaan hyppäsi vasten. Tuomari sanoi että tämä on ankara virhe vaikka muuten perusasento oli suora ja liike iloinen ja vauhdikas eli ei voinut antaa kuin 8.

Liikkeestä seisomaanjääminen meni nollille. Tätä vähän pelkäsinkin ja osasin aavistaa eikä se siksi ollut mikään suuri pettymys.

Hypystä tuli vain 8 1/2 mikä oli pieni pettymys, sillä yleensä hyppy on ollut tosi varma. Nyt kuitenkin Mökö jostain syystä otti muutaman askeleen ja kääntyi kun palasin koiran luo.

Kokonaisvaikutuksesta tuomari antoi 9 ja paljon kehuja. Sanoi että vähän lisää vielä tarkkuutta liikkeisiin niin hyvä on.

Kaiken kaikkiaan ei siis voi olla kuin tyytyväinen. Seisomaan jääämisestä osasin odottaa nollaa ja muista liikkeistä tuli kaseja ja ysejä. Tietysti vähän harmitti se että ykköstulos jäi muutaman pisteen päähän, mutta tästä voidaan parantaa 1,5 viikon kuluttua pidettäviin kisoihin. Harjoitellaan vähän ahkerammin myös seisomaan jäämistä.

Kaiken kaikkiaan parasta päivän kokeessa oli voittajaluokassa kilpailevan Rosa-ystävän ensimmäinen ykköstulos noin kymmenen yrittämisen jälkeen. Vehnäterrieri on huomattavasti haasteellisempi kouluttaa kuin esimerkiksi vesikoira tai bordercolliet, joita muut voittajaluokan koirat olivat ja Rosa pesi ne mennen tullen!!! Hienoa Rouge!!! Ykköstulos ainoana ihan reilusti läpi ja koko voittajaluokan voittaja!!! Rosa-ystävä löytyy kennel vehnäpellon sivuilta osoitteesta: http://koti.mbnet.fi/vehnap/index.php?page=etusivu

12.5

Ekat viralliset kisat lähestyy ja jännitys tiivistyy. Kisat on siis huomenna Espoossa, joten nyt kaikki kaverit tassut ja peukut pystyyn. Ei olla oikeastaan sen viime lauantain jälkeen tokoiltu yhtään, vaan säästelty paukkuja ensi lauantaille. Alkuviikosta otin pari luoksetukoa ohjaten niin että Mökö ei päässy hyppäämään vasten ja neljä seisomaan jäämistä, jotka onnistui kaikki hienosti. Oliskohan Mökö nyt jostain syystä sisäistäny sen "Vartu" -käskyn.

Eniten kisoja silmällä pitäen jännittää luoksepäästävyys, koska meillä on miestuomari. Paikallamakuuta pidän aika varmana liikkeenä, mutta sieltä maasta nouseminen on ollu vähän haasteellista, varsinkin aurinkoisilla keleillä. Seuraamiset nyt on semmosia vähän huolimattomia mutta onnistuessaan siistejä. Riippuu ja roikkuu niin monesta jutusta. Luoksetulossa voi tapahtua se vastenhyppy, koska sitä ei olla ehditty treenaamaan. Liikkeestä maahan on varma, liikkeestä seisomaan ei - voi mennä nollille tai olla kympin arvoinen suoritus.  Hypyn pitäis onnistua muitta mutkitta. Hmm... Ykköstulos on tähtäimessä, mutta liian vakavasti ei oteta koska nää on meidän molempien ekat kisat ikinä.

7.5.2006

Eilen oli Mökön tokat möllitokokisat ja ilma oli edellis kerran vastakohta,  melkein liiankin kaunis. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti yli 20 astetta.

Mökön sai pisteitä 181,5 ja sijoittui 1. alokasluokassa. Näin hyvillä pisteillä Mökö oli myös koko möllitokocupin paras koira parhailla pisteillä. Ohjaajakin suoriutui tällä kertaa paremmin ja ilman suurempia töppäyksiä . Säännöt olivat jälleen kuin oikeissa kisoissa - ei nameja, kehuja tai kaksoiskäskyjä, joten kokonaissuoritukseen ei voi olla kuin todella tyytyväinen.

Liikkeiden arvostelu:

Luoksepäästävyydestä tuli 10 ja ohjaaja oli jälleen tyytyväinen.  

Paikallamakuusta tuli 9 1/2. Mökön paikallamakuuryhmässä oli viisi koiraa ja Mökö oli ainoa joka malttoi pysyä paikallaan vaaditut kaksi minuuttia, siitäkin huolimatta että muut ryntäilivät ja rallittelivat pitkin kenttää. Itseasiassa Mökö pysyi niin hyvin että ei noussut ylös ensimmäisellä käskyllä, siitä pieni miinus meille.

Remmiseuraamisesta tuli täysi 10 kehujen kanssa. Perusasennot olivat suorat ja Mökön paikka vasemmalla sivulla just oikea. Ohjaajakin seurasi käskyjä tarkkaavaisena, toisin kuin viimeksi.  Vapaana seuraaminen sujui hienosti melkein loppuun asti, missä oli juoksuosuus. Siinä Mökö vähän villiintyi ja lopussa piti antaa ylimääräinen käsky. Tästä siis vain 8 1/2.

Liikkeestä maahanmeno sujui jälleen hienosti mutta taas kerran, johtuen ehkä sikakuumasta kelistä, Mökö ei noussut ekalla käskyllä istumaan, joten vain 9 !/2. Maahanmeno oli vauhdiks ja muutenkin ihan nappisuoritus

Luoksetulossa Mökö hypähti jälleen ei-edes-niin-kevyesti ohjaajaa vasten. Tästä liikkeestä siis vain 8. Muuten liike oli vauhdikas ja perusasento oli suora.

Liikkeestä seisomisesta tuli tällä kerralla täysi 10. Tämä on ollut meidän ongelma, mutta just ennen kehään menoa otin kolme seisomisharkkaa ja en tiedä niistäkö johtuen niin Mökö teki täydellisen suorituksen kehässä. Voi kyllä olla että oli pelkkää tsägääkin, mutta hieno homma joka tapauksessa. Tätä ei olla edes harjoiteltu noita kolmea kertaa lukuunottamatta

Hyppy oli vain 8, koska Mökön kynsi kolahti esteeseen. Jotenkin tuntui vähän kohtuuttoman kovalta rankaisulta, mutta kai se niin menee.

Kokonaisvaikutuksesta tuli myös 10 ja paljon kehuja hyvästä yhteistyöstä, kontaktista ja iloisesta tekemisen meinigistä. Tuomari sanoi, että kyllä on kiva koira ja onhan Mökö, maailman paras!

Ei voi olla kuin tyytyväinen!!!

Ensi viikonloppuna on sitten tosi toimet edessä kun mennään virallisiin kisoihin, Hui!

4.5.2006

Alkuviikosta oltiin Anna ja Pöpön kanssa tokotreenailemassa ja treenit menivät kutakuinkin loistavasti. Otettiin sellainen pienimuotoinen koeharkka, jossa nami ei tullut joka liikkeen jälkeen ja liikkeitä tehtiin useampi peräkkäin.

Anna käskytti meille ihan sellaisen perusseuraamiskaavion niin että Mökö seurasi vapaana ja muuten sujui hienosti, mutta täyskäännöksessä Mökö jätätti. Perusasennot ja seuraamispaikka olivat kuitenkin erinomaiset.

Liikkeestä maahanmeno sujui myös kivasti, ohjaaja tosin sai palautetta että käskytti ehkä hieman kovalla äänellä  Mutta kun ihana Pöpö-häiriö haukahteli vieressä niin pelailin varman päälle.

Luoksetulo sujui kohtalaisesti, lopussa tuli hyppy vasten eli siitä olis tullu miinuksia. Vauhti oli kuitenkin reipas ja perusasento suora.

Liikkeestä seisomisessa Mökö meni jälleen maahan. Pitää siis harjoitella sitä vielä paljon ja ihan erikseen.

Paikallamakuu tehtiin vasta loppuun ja se oli täyden kympin suoritus, vaikka aika oli Pöpön AVO-treenailujen takia lähes kolme minuuttia.

Luoksepäästävyysharjoitus tehtiin sekä Annan että Jaakon kanssa ja molemmilla kerroilla Mökö oli tosi reipas. Ehkäpä nyt ohjaajakin alkaa jo luottaa että Mökö ei enää pakittele.

Keravan tokokisoihin ei harmi kyllä mahduttu mukaan, mutta 13.5 on ekan kerran tosi toimia tiedossa Espoossa kun Mökö osallistuu ekoihin virallisiin kisoihin. Peukut pystyyn kaverit! Ylihuomenna on möllikisojen cup-kilpailun toinen osa eli hyvää treeniä tiedossa silloinkin.

17.4.2006

Tänään oli Mökön ekat möllitokokisat ja olosuhteet olivat ehkä pahimmat mahdolliset - vettä satoi kaatamalla ja kentän ympärillä Mököä "tsemppaamassa" olivat Hilma ja erinäinen määrä ihanan houkuttelevia sorsia ja variksia.

Mökön sai pisteitä 156 ja sijoittui 3. alokasluokassa. Ohjaaja töppäsi monessa kohtaa, mutta olipa koe ihan ensimmäinen hänellekin. Yhteissuoritus molemmilta mölleiltä oli ihan hyvä ekaksi kerraksi, vielä kun säännöt olivat kuin oikeissa kisoissa - ei nameja, kehuja tai kaksoiskäskyjä.

Mökö ihmetteli sitä, kun palkkaa tai kehuja ei tippunut missään vaiheessa ja välillä jo liikkeiden välisssä peruutti ihan sen näköisenä kuin "Heitä jo se hiiri taskusta, mähän oon tehny jo vaikka kuinka monta temppua hienosti".

Liikkeiden arvostelu:

Luoksepäästävyydestä tuli 10 ja ohjaaja oli enemmän kuin tyytyväinen. Ihan vieras tuomari, mutta Mökö istui paikallaan kuin tatti eikä pakittanut yhtään. Välillä siis näinkin päin 

Paikallamakuusta tuli 9. Mökö meni märkään maahan hienosti makuulle ekalla käskyllä ja pysyi paikallaan vaikka seitsemästä koirasta ainakin neljä lähti liikkeelle, yksi mm. Mökön vierestä. Ohjaajan palattua koiran viereen tarvittiin toinen käsky ennen kuin neiti nousi sivulle istumaan, muuten ihan nappisuoritus, leukakin pysyi ylhäällä.

Molemmista seuraamisista tuli 7. Mököllä oli vähän turhan paljon vauhtia päällä ja se edisti koko ajan, ilmeisesti virittelin Mököä liikaa ennen oman osuuden aloittamista. Perusasentoa pitää hioa vielä lisää. Erityisesti ohjaajan pitää harjoitella kävelemistä ja ohjeiden kuuntelemista 

Liikkeestä maahanmeno sujui hienosti ja siitä tuli huomattavilla kehuilla 10. Mutta tähän liikkeeseen kyllä luotin, Mököhän menee vauhdilla maahan, melkein kuin tippuen

Luoksetulossa Mökö hypähti kevyesti ohjaajaa vasten. Tästä liikkeestä siis vain 9. Muuten liike oli vauhdikas ja perusasento oli suora.

Liikkeestä seisominen meni nollille. Mököllä maahanmeno on niin vahva, että vesilammikoista huolimatta Mökö tarjosi sitä uudelleen. Harjoittelua kaivataan lisää siis myös tähän osuuteen.

Hyppy oli 10 vaikka viimeksi ollaan harjoiteltu sitä varmaan lokakuussa. Mutta hyppyhän onkin Mökön lempiliike 

Kokonaisvaikutuksesta tuli myös 10 ja paljon kehuja hyvästä yhteistyöstä, kontaktista ja iloisesta tekemisen meinigistä.

Ei voi olla kuin tyytyväinen!

Ja ensi kerralla sitten Hilma mukaan! Tai ehkä ei tolle kentälle, siellä oli nimittäin setterille ihan liikaa vastuttamattomia lintuja... Mutta osallistujen tasoa silmällä pitäen Hiltturi olisi ollut kykyjensä puolesta heti Mököstä seuraava!

4.4.2006

Tokoilu on ollut viime aikoina vähän vähäistä. Osittain voi syyttää vaikkapa tylsiä kelejä  Yksiin BH-treeneihin ollaan päästy ja ne meni ihan mukavasti kun kokeiltiin hirmu pitkää ja hirmu haasteellista seuraamiskuviota. Paikallamakuu, jopa 10 minuuttia, tuntuu myös tosi pitkältä, sitä pitää treenailla vielä itsekseen.

Vesikoira -tokoon ei olla nyt päästy pariin viime kertaan, Iiran tokossa oltiin sunnuntaina. Virtaa riitti Mökössä ja treenit meni ihan kivasti. Liikkeestä seisomaan jääminen vähän tökkii, Mökö tarjoaa istumista, mutta sekin menee nyt paremmin kun vaihdoin "VarTU" käskyn VARRRRR... käskyksi. Ilmeisesti "Vartu" käskyn loppu-tu on liikaa niin kuin "Istu" käskyn loppu-tu. Eli tästä eteenpäin painotan alkua tyyliin  "VARtu"...

Mököllä oli hiukan "ongelmia" paikalla makuussa kun se pää laskeutui sinne tassujen väliin. Hassua, mutta kaikki näyttää johtuneen siitä, että palkkasin Mököä sinne tassujen väliin. Nyt kun vesikoira-tokossa saatiin Heidiltä vinkki että kannattaa kokeilla palkkaamista vähän ylemmäs, niin jo pysyy pääkin pystyssä. Ajattelin itse että sillä varmaan on niin tylsää, että siksi se pää sinne tassujen väliin laskeutuu, mutta tästä siis opimme että oikean palkkausajankohdan lisäksi kannattaa miettiä mihin sen palkan antaa. Hyvin se palkka sinne tassujen väliin on liimannut Mököä maahan, ehkäpä jopa vähän liian hyvin  Siksi on hyvä käydä oikeissa koulutuksissa, että joku kertoo sulle semmosia juttua, joita ei varmasti olis tajunnu itse, ainakaan yhtä nopeasti.

Yks päivä oltiin Mökön kanssa lenkillä ja ajattelin että kun maahan meno on Mököllä ollu viime aikoina niin 100% varma, niin kokeilempa kaukokäskynä sitä ihan vaan lenkkeilyn yhteydessä. Mentiin sitten pitkin Vantaan joen vartta, Mökö edellä huidellen ja käskin sitä ensin odottamaan, mikä tarkoittaa siis meillä pysähtymistä ja katsetta. Mökö oli musta ehkä 20 metrin päässä. Sitten vaan ajattelin että kokeillaas nyt maahan menoa kaukokäskynä käsinmerkin kanssa ja iloiseksi yllätykseksi Mökö meni maahan heti ja ottamatta askeltakaan. Kyllä oli ohjaaja tyytyväinen 

Eli kivoissa merkeissä sujuu meillä toko-treenailu ja ensi viikolla alkaa sitten huippuhauska agility vastapainoksi. Vielä kun kelit vähän paranee, niin mikäs tässä on treenaillessa  Ilmottaudutiin muuten kahteen möllitokoonkin, niin päästään vähän harjottelemaan sitten ihan oikeeta koetilannettakin.

21.3.2006

Vesikoiratokossa ollaan käyty edellisen päivityksen jälkeen parikin kertaa. Muuten ei olla kauheesti ehditty tokoilemaan. Viime viikonloppuna olis ollu sekä BH-harkat että Iiran toko, mutta Mökö sai suolaa tai jonkun hiekan jyvän tassuun ja ontui koko lauantain ja sunnuntain  Niinpä jäi treenit väliin. Uusi yritys ensi viikonloppuna sitten! Nyt on tassu kuitenkin taas kunnossa  Mököllä intoa riittäis vaikka muille jakaa ja Mökö toimii ihan loistavasti, ohjaaja vaan kämmäilee askelissa ja käännöksissä. Pitäiskin alkaa pitämään ohjaajan kuivaharjoituksia. Varsinkin kun on nyt ilmottuduttu jo pariin kokeeseenkin, HUI!

6.3.2006

Päiväkirjaa ei olekaan päivitetty aikoihin. Mutta ei olla kyllä treenailtukaan kun oli juoksut ja kiirettä... ja seliseli  Viime torstaina oltiin kuitenkin pitkästä aikaa vesikoiratokossa ja vaikka aika itsenäisesti treenailtiinkin suuren osanottajajoukon takia, niin kivasti meni  Meidän parina oli Elvis ja otettiin paikallamakuuta yhdessä. Molemmilla koirilla oli sama ongelma eli se, että ne ei jaksa olla paikalla makuussa päät pystyssä "huomioasennossa" vaan leuka laskeutuu siihen tassujen väliin uinumaan. Ei siinä mitään, hyvin Mökö pysyi paikallaan varmaan ainakin 5 min vaikka välillä menin piiloon ja käänsin selän ja taustalla muut koirat haukkui. Mutta tavallaan harmittaa se "nuokkuminen", koska ainakin sitten ylemmissä luokissa siitä varmasti rangaistaan.

Liikkeestä pysähdykset sujui hienosti - istuminen, seisominen ja maahanmeno. Tietysti vähän vielä pitää kropalla antaa apuja, mutta ei enää mitään huitovia käsimerkkejä. "Vartu"-käsky on seisomaan jäämisessä ollu tosi hyvä, tosin tätä nykyä se taitaa olla lyhentynyt pelkäksi "VARRRRR"-käskyksi. Istuminenkin onnistui ekasta kerrasta, vaikka sitä ei oo tehty aikoihin. Hauskaa!

Eli Mököllä sattui olemaan hyvä päivä tai sitten apuna olivat nakkipalkinnot ja kaninkarvalelu, josta Mökö menee ihan sekaisin. Vai voisikohan olla että tyttö olisi todella oppinut jotain...? Ei kai... 

6.2.2006

Pakkanen on edelleen purevaa eikä perrotokoonkaan olla päästy erinäisten auto-ongelmien takia (ja ohjaaja on liian laiska lähtemään liikenteeseen bussilla). Eli tokotreenit on vähän ollu tauolla. Viime viikolla yhtenä aamuna otettiin seuraamista Oulunkylän ostarin edessä aamuruuhkassa. Pientä ja sievää menoa. Ihan hyvin Möksis pysyi kontaktissa ja jaksoi tsempata vaikka vieressä autot suristeli ja pöristeli lujaa ohi, tuli ihmisiä ja liikennevalot piipitti. Otettiin paikallamakuukin siinä "keskellä liikennettä", tosin remmissä varmuuden vuoksi. Tuli vaan mieleen että olipa hyvä treenata vaihteeksi jossain ihan muualla kun tokokentällä. Yleensä kun me treenata aina jollakin kentällä, omassa pihassa tai sit ihan sisällä. Mutta yllättävissäkin paikoissa aamupissatuksen yhteydessä voi aina ottaa muutaman liikkeen. Ei sen tarvii olla niin, että nyt lähdetään treenaamaan tokoa. Sen EI pitäisi olla niin. Ja Mökö kun on siitä niin helppo palkattava, että palkaksi riittää hanska tai kynä tai tyhjä karkkiaski tai ihan mitä vaan mitä sille voi taskusta suuhun antaa. Jotain, minkä se sitten saa ylpeänä tuoda mulle. Tai uusi temppu on aina hyvä palkkio, se että tekeminen jatkuu. Ihana kouluttaa koiraa, joka todella tykkää tehdä ja tekee temppuja tekemisen ilosta 

23.1.2006

Pakkaskeli on vähän laimentanut treenailuintoa viime aikoina. Ulkona kun on jotenkin hauskempaa harjoitella, mutta viime päivinä on enemmän ehkä ohjaaja, mutta myös koira, ollut liian viluissaan treenailemaan. Viime torstaina oltiin taas vesikoiratokossa ja oli oikein onnistunut treeni. Parasta oli se, että saatiin treenata lämmitetyssä pommisuojassa eikä ollut yhtään kylmä.

Otettiin luoksepäästävyyttä, kontaktiharjoituksia ja seuraamista.

 Luoksepäästävyys Mököllä vaihtelee laidasta laitaan, välillä hyppii "tuomaria" vasten ilosta villinä ja välillä taas ujostelee vähän. En ota siitä yhtään selvää. Ja vaikka yritän miettiä omaa käytöstäni,  harjoittelupaikkaa tai jotain yhteistä "tuomarien" välillä, niin en keksi mitään syytä. Ehkä pelleily jää pois kun ikää ja viisautta tulee vähän lisää.

Kontaktin kanssa meillä ei ikinä ole ollut ongelmia, Mököllä on tosi vahva kontakti. Kontaktiharjoitukset ei kuitenkaan koskaan ole huonoja ja niitä kannattaa tehdä aina. Sitä paitsi se on molemmista vielä kivaa killittää toinen toisiamme silmiin.

Seuraaminenkin sujui hienosti. Hyvä vinkki saatiin kouluttajalta, että kannattaa tehdä kaikkia erilaisia numeroita ja kirjaimia, niin seuraamisesta tulee hauskempaa. Ei mitään suoria pätkiä, mihin myönnän, että olen liiaksi syyllistynyt. Otettiin myös liikkeestä maahanmenoa ja se sujui muuten, mutta jostain ihme syystä Mökö otti kaksi askelta ennen kuin meni maahan. Ei siis tippunut alas niin kuin tähän asti. Ensin sitä vähän ihmettelin, mutta sitten huomasin, että olin huomaamattani jättänyt pienen hienoisen käsimerkin pois. Kokeilin pari kertaa pienellä vinkillä, joka siis oikeesti on tosi pieni ja huomaamaton, ja heti alkoi sujumaan. Taas hymyilytti se seikka, kuinka paljon vesikoira oikeesti lukeekaan ohjaajan kehonkieltä.

Sisällä ollaan nyt pakkaspäivinä vaan aktivoitu ja tehty jotain hassutuksia. Vaikka lumessa peuhaaminen on ihanaa, niin silti ei malttais odottaa sitä, että tulis kevät, lumet sulais ja pääsis kentille treenaamaan.

Ja vaikka menee vähän tokoaiheesta ohi, niin mainitsen silti, että ilmottauduttiin Mökön kanssa agilityn alkeiskurssille. Toivottavasti päästään mukaan! 

12.1.2006

Päätin, että yritän pitää näillä nettisivuilla jonkinlaista päiväkirjaa Mökön tokoiluista.

Ehkä tähän alkuun olisi syytä kertoa, missä vaiheessa sitä ollaan nyt kun Mökö on 1v 4kk.

Seuraaminen vaatii vielä harjoitusta, ainakin pidemmät pätkät, Mökö ei jaksa pitää vielä kontaktia yllä 100%:sesti. Käännöksissä jätättää joskus, toisinaan taas on koko seuraamisen ajan niin kuuma että meinaa edistää ja istuu pienimmästäkin hidastuksesta. Pitäis ehkä vähän kokeilla seuraamista erilaisilla vauhdeilla ja virittämisillä ja katsoa mikä sopii meille molemmille parhaiten. Vapaana seuraa paremmin kuin remmissä. On otettu myös lyhyitä askeleen seuraamisia ja paikalla käännöksiä.

Paikallamakuussa ollaan tehty paljon perusharjoituksia, tyyliin ihan vaan maahan ja heti palkka. Välillä suorastaan tippuu, mutta jos maa on märkä tai kylmä niin maahanmeno on nihkeetä. Ehkä pitää jättää harjottelu keväämmäälle. Mökö pysyy paikalla hyvin vaikka käännän selän, hypähtelen, heiluttelen käsiä, menen Mökön taakse tai vaikka joku huutaa häiriökäskyjä kuten "Vapaa" tai "Tänne". Ainoo ongelma meillä on ollut se, että Mökö laittaa leuan maahan kun se tylsistyy odottamiseen. Siihen on kuitenkin auttanut pieni liike ja heti kehuminen kun pää on ylhäällä. Vaati kuitenkin vielä treenausta.

Liikkeestä pysähdykset eli maahanmeno ja seisomaan jääminen sujuu hyvin. Maahanmenoa ei olla tehty nyt märillä ja kylmillä keleillä, sillä se on Mököstä ällöä ja haluan säilyttää innon ja hauskuuden tekemisessä. "Vartu" -käsky on ollut tosi hyvä seisomaan jäämisessä ja se sujuukin ongelmitta. Istumaan jäämistä pitäis alkaa harjottelemaan, jos kesällä yritettäis mennä tokokisojen ohella BH-kokeeseen.

Luoksetulo toimii. Tulee suoraan sivulle "pyörähtäen" eli ei kierrä ohjaajan takaa. Pentuna opetin myös eteentulemisen, ehkä se muistuu mieleen jos aletaan sitä tosissaan treenaamaan. Toistaiseksi ollaan kuitenkin jätetty se pois. BH-kokeessa se kuitenkin vaaditaan, joten vois joku päivä kokeilla että miten se sujuu vai sujuuko ollenkaan.

Hyppyä ollaan tehty viimeksi joskus syksyllä ennen lumien tuloa Hakunilan kentällä ja se sujui ihan loistavasti. Katotaan sitten kun päästään tositoimiin, että millä mallilla se on. Hyppääminen on kuitenkin Mökön lempipuuhaa, joten esteelle lähteminen ei oo ongelma ja "Odota"-käskykin on niin vahva, että kertaakaan en muista että Mökö olis esteen takaa livistänyt mihinkään.

Avoimen luokan liikkeitäkin ollaan jo vähän harjoiteltu etukäteen. Noutamista Mökö rakastaa ja se alkaa olla aika hyvin hallussa. Naksulla se oli helppo opettaa. Sisällä onnistuu paikallamakuu jo niinkin, että menen toiseen huoneeseen piiloon. Myös kaukokäskyt istu-maahan onnistuu sisällä.

Tästä on siis hyvä lähteä eteenpäin harjottelemaan. Ja keväällä ilmottaudun kisoihin. Lupaan. Vaikka vähän hirvittääkin...