|
Höpiksen tokopäiväkirja
Pieni koira ja suuri kapula
23.8.08
Tänään oltiin tokokokeessa Pornaisissa. Innoissani ilmoitin Höpiksen ekaan mahdolliseen kokeeseen mammalomailun jälkeen, miettimättä taas yhtään, miten ehditään treenailla. Ja eihän me ehditty  . Jotenkin jäi taas viimeiseen aamuun eli viidessä minuutissa käytiin pihassa läpi pieni seuraamispätkä, hyppy, liikkeestä seisominen ja liikkeestä maahanmeno ja sitten kisoihin lähtö klo 7:45. Tiedossa oli maneesikoe ja maneesissa on treenattu viimeksi vuosi sitten keväällä, ohjatuissa treeneissä käyty viimeksi syyskuussa (esim. paikallamakuu 2 min. otettu ryhmäliikkeenä viimeksi silloin). Eli hirmuisen korkeella eivät toiveet olleet. Vähän on treenailtu nyt talvella kotona sisällä, mutta ihan muita liikkeitä, kaukoja, tavallista ja metallinoutoa sekä tunnarikapulan pitoa ym. Niistä ei ihan hirveesti ole apua ALO-luokassa  .
Kisoissa tuomarina toimi Hannele Pörsti, jolla oli mun mielestä tänään tiukempi linja kuin tavallisesti. Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Höpis oli ihan into piukeana ja kun tuomari lähestyi, se lähti vetämään vastaan ja oli ihan mielin kielin. Jouduin pitelemään remmistä ja siksi 8. Tämän jälkeen otin Höpistä korvasta kiinni ja murisin sille "Aijaijai". Se oli varmaan ihan hyvä veto. Paikallamakuussa meni ekalla maahan, mutta koska muilla kesti maahan meno, bongasi se ylös ja jouduin komentamaan Höpiksen maahan uudelleen. Höpis pysyi kuin pysyikin koko 2min. paikallaan, vaikka olikin kuin "pingoitettu jousi", valmiina syöksymään mun luokse pienestäkin merkistä. Tästä liikkeestä 8.
Onneksi siinä oli vähän taukoa ennen yksilöliikkeitä eli menin pihalle irrottelemaan Höpiksestä suurimmat energiat pois hillittömällä juoksutuksella. Silti kun aloitettiin yksilöliikkeet, niin remmiseuraamisessa piti vähän villitellä (pieniä hypähdyksiä ja taisi se remmi käydä suussakin...). Onneksi kyllä pitkät pätkät tuli ihan nättiä seuraamista. Tästä 7 ½. Silti tuomari totesi jotain, että taitaa olla leikkimiset enemmän mielessä . Mun mielestä vapaana seuraaminen meni ihan kivasti, joten en ymmärrä mistä tuli niinkin huima vähennys, että saatiin vain 8. Se oli iloista ja innokasta, ei niin sikailevaa.
Liikkeestä maahanmeno oli ihan nappisuoritus, hyvä Höpis! Eli siitä saatiin 10. Luoksetulo oli mun mielestä upea. Eli Höpis tuli satalasissa viereen ja pyörähti nätisti hyppimättä omalle paikalleen. Se jäi ehkä vähän taakse oikeasta paikasta ja siksi vähennys ja vain 9. Liikkeestä seisominen onnistui upeasti, 10 .
Sitten lähdettiin hyppäämään. Jouduin komentamaan Höpiksen viereen kahdesti kun lähestyttiin estettä ja lopuksi mentiin oikealle paikalle odottamaan hyppylupaa niskavillaotteessa. Höpis oli taas ihan intopiukeana. Malttoi kuitenkin odottaa käskyä ja hyppäsi hienosti, mutta liikkui vähän kun palasin viereen. Siksi vain 8. Yhteisvaikutelma oli 8. Liikkeiden välissä "paijasin" Höpistä voimakkaasti ja "kehuin" melkein vihaisella äänellä hyvin hillitysti. Yhtään en voinut antaa löysiä, mutta silti tekeminen oli superiloista ja kaikki näkivät että Höpiksen mielestä toko on tosi kivaa!
Lopputuloksissa olimme 170 pisteellä kai 4. /12., mihin olen tosi tyytyväinen näillä treenaamisilla koiran ylivireystilossa ja ohjaajan alivireystilassa. Hienoa oli, että yhtään liikettä ei nollattu ja saatiin eka koulari taskuun . Hienoa Höpis! Henkisesti olin kuitenkin kaikkeni antanut tämän kisan jälkeen  .
23.8.08
Tänään oltiin siis tokokokeessa Askolassa ja Höpis osallistui elämänsä toiseen viralliseen tokokokeeseen. Tällä kertaa liikkeet tuntuivat ihan varmoilta, torstain treeneissä kaikki mitä tehtiin meni ihan nappiin. Siinä mielessä oli kiva fiilis lähteä testaamaan osaamistaan. Omalla parkkiksella otettiin vielä pieni seuraamispätkä ja liikkeestä seisominen... Olis ehkä pitänyt ottaa maahan meno. Sitten matkaan. Saavuttiin koepaikalle ja koska aikataulu oli edellä, päästiinin (tai jouduttiin) melkein heti kehään. Periaatteessa olisin tykännyt "haistella ilmaa" vähän pitempään, mutta toisaalta ajattelin, että onpahan sitten ohi nopeammin. Mulla kun ei ole juurikaan kilpailuviettiä ja oikeastaan jännitän ja välillä jopa inhoan kisaamista. Toisaalta kuitenkin haluan testata mitä me osataan ja se onnistuu ainoastaan kisaamalla.
Kisoissa tuomarina toimi Harri Laisi, varsin mukava ja leppoisa mies, mutta ei mitenkään lepsu. Kisa käynnistyi yksilösuorituksilla, paikalla makuu tehtiin sitten viimeisenä, kisan loppuun. Aloitettiin siis remmiseuraamisella. Kehä keskellä oli hyppy-este ja tämä esteen sijainti vaikeutti meidän tekemistä hurjasti, sillä hyppy on Höpiksen lempiliike. Ihan sama onko tokohyppy vai agihyppy täysillä mennään yli ja este imee ja vetää Höpistä puoleensa. Niinpä kun seuraaminen lähti esteen läheltä ja pian aloituksen jälkeen tuli pysähdys, jäi Höpis seisomaan estettä katsellen ja hypystä haaveillen. Muuten meni ihan kivasti ja tästä 9. Vapaana seuraaminen lähti heti perään, jälleen estettä kohti ja siinä vieressä vielä juoksua, joka entisestään kiihdytti Höpistä, kiva kiva. Kuitenkin ihan perussiistiä, joskin välillä yli-innokasta tai ylivauhdikasta seuraamista, 8.
Sitten oli liikkeestä maahan meno, mikä on ollut meillä "varma nakki"-liike. Tällä kertaa ei ollut. Tosin liikettä vaikeutti se, että se tehtiin ihan hypyn vieressä ja Höpiksen seuraaminen, vaikka oli nättiä, oli kontaktitonta eli se kyttäsi vain estettä. Niinpä käskyn kuullessaan Höpis ei mennyt maahan, ei edes toisella käskyllä, jonka tajusin onneksi antaa, tuijotti vaan estettä ja jäi seisomaan. ARGH! Harmittaa, että noin varma liike menee mönkään noin typerän asian takia. Suorituksesta saimme siis 0. Jatkossa pitääkin ilmeisesti treenata esteiden välissä. Torstain treeneissä Höpis teki nätisti liikkeestä maahan menon, mutta nyt ei. Vaikka ollaan treenattu enemmän seisomista, niin tiedän, että kyllä se todellakin maahan menon osaa.
No, balsamia haavoille, seuraava liike oli luoksetulo ja siitä saimme 10. Oli niin nätti liike, että huh huh. Olisi voinut antaa 11  . Höpis odotti hienosti paikallaan ja tuli tuhatta ja sataa luokse, täysjarrutus vieressä ja nätti pyörähdys 100 % oikealle paikalle. Upeaa Höpis!
Seuraava liike, seisomaan jääminen, tehtiin onneksi kauempana esteestä ja se meni nappiin, arvosanaksi 10. Tavallaan kiva, että tämä liike onnistui, koska se on ollut meille se vaikein alusta asti.
Viimeisenä yksilöliikkeenä oli vihdoin hyppy. Se oli Höpikselle hyvä palkka suorituksen päätteeksi kun muita palkkoja ei kisoissa tippunut. Mutta siis kaulapannasta kuljetin sen esteelle ja "pakotin" perusasentoon, ettei olisi varastanut. Itse liike meni kuitenkin hienosti ja myös siitä saimme 10. Hyvä homma!
Loppun otettiin sitten luoksepäästävyys ja paikalla makuu. Tuomarin lähestyessä (iso mies, lippis ja arskat) Höpis murisi vähän epäluuloisena. Ei kuitenkaan pakittanut ja kun tuomari tuli lähelle, nousi seisomaan heilutti häntää ja meni moikkaamaan. Eli joku ihme epäluuloisuus-kohtaus iski, mutta sitten kun sai moikata, niin oli ihan kaveria. Vähän kuitenkin tuomari rokotti, ihan oikeutetusti mun mielestä, joten pisteitä vain 9. Huolissani en silti ole tästä eikä tuomarikaan Höpiksen luonnetta moittinut, koska huomasi että ihan ihmisrakas ja hyväntahtoinenhan Höpis on. Paikalla olo jännitti jo liikkeen alkaessa, mutta Höpis meni hienosti maahan. Jätettiin koirat ja marssittiin riviin. Heti alkoi yksi belggari käyttäytyä levottomasti, onnekse rivin toisessa päässä. Se nousi istumaan, meni maahan, ryömi ja alkoi lopukis hiipiä omistajaansa kohti. Höpis tuijotti niin tiiviisti mua, että ei juurikaan tästä häiriintynyt. Mutta pian alkoi Höpiksen toisella puolella tapahtua. Höpiksen vieressä ollut pieni terrieri lähti hiippailemaan metrin päähän haisteli ja hiippaili. Höpis katsoi kiinnotuneena tätä varastajaa, mutta pysyi onneksi paikallaan! JESH! Lopussa nousi hienosti perusasentoon ja 10 napsahti tästäkin liikkeestä. Jippii! Kovat oli häiriöt, mutta hienosti pieni suoriutui!
Lopputuloksissa olimme siis 169 pisteellä ehkä 5. /11., mihin olen ihan tyytyväinen. Tietysti se varman liikkeen nollaus harmittaa, mutta saatiin me sentään ykköstulos! Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä, joten... ensi kerralla pyritään siihen, että ei nollata yhtään liikettä!
8.6.08
7.6.08 oli siis Oulussa tokon SM-kisat ja Höpis debytoi siellä elämänsä ensimmäisen kerran kokeessa. Kyllähän meidän piti käydä treenaamassa ensin jossain pienemmässa kokeessa tai edes möllikokeessa, mutta jotenkin ei vaan ehditty ja sitten löysimmekin itsemme istumassa autossa nokka kohti Oulua. Liikkeet olivat vielä tosi epävarmalla pohjalla, joten mikään voittajafiilis mulla ei ollut perjantaina kun majottauduttiin Oulussa hotelliin. Vielä kun Höpis puhkui käytävän äänille, niin ajattelin, että mitäköhän tästä tulee jos valvotaan molemmat koko yö. No, onneksi pieni nukahti sitten mun kainaloon ja osasi odotella aamullakin nätisti huoneessa kun kävin aamupalalla.
Aamulenkillä treenattiin vielä liikkeestä seisomista, ohjaajan henkisen hyvinvoinnin takia. Meni ihan OK:sti. Kisapaikalle lähdettiin aamusta, koska meille kisa oli ensimmäinen, niin piti tarkastuttaa siru ja todistuttaa kilpailukirja. Sitten olikin luvassa odottelua, meidän kisa kun oli aikatalun mukaan yhden aikaan. Kisaaminen sujui kuitenkin niin hyvällä vauhdilla, että päästiin kehään jo kahdentoista jälkeen. Ihan hyvin ehdittiin kuitenkin totutella kisahulinaan paikanpäällä (käskyjä, taputuksia, riemunkiljahduksia jne.) ja toisaalta Höpis rauhoittui ihan kivasti teltassa olevassa häkissä. Ilmakin oli hyvä, aurinkoista, mutta viileän tuulista.
ALO-luokan arvostelu oli jaettu kolmelle tuomarille homman vauhdittamiseksi. Ensimmäisessä kehässä piti tehdä luoksepäästävyys, paikallamakuu ja hyppy, tuomarina toimina Rolf Dalhbom. Luosepäästävyys vähän hirvitti, tämä "vanhan ajan" tuomari kun oikeasti tarkasti hampaat, mitä nykyisin juurikaan ei tehdä ja sitähän me ei oltu harjoiteltu. Höpis ei kuitenkaan ollut moksiskaan ja 10 pistettä napsahti . Sen jälkeen koirat jätettiin paikallamakuuseen. Höpis meni nätisti maahan, mutta oli mun mielestä paikallamakuussa vähän levottoman oloinen, pysyi kuitenkin paikaallaan. Itse olin niin jännittynyt, että hyvä kun pysyin pystyssä. Hoin koko 2 min ajan itselleni "olen varman ja rauhallinen, rauhallisuus tuntuu jokaisessa ruumiin osassa, jokaisella hengityksellä rauhallisuus leviää sisääni yhä vahvemmin...". Muitakin keinoja kokeilin jännityksen poistamiseksi ennen kisaa, kukkatipoista syväjäädytykseen  . Huoli oli kuitenkin turha, Höpis pysyi nätisti ja nousi perusasentoon vasta kun pyysin, eli jälleen 10 . Viimein liike tässä kehässä oli hyppy. Se meni kivasti muuten, paitsi että Höpis ennakoi ja istui kun palasin sen luokse, hypyn arvioksi tuli siis 8. Kokonaisvaikutus tämän tuomarin arviona oli 8. Menimme kehästä ulos ja sain palkattua Höpiksen lihapullalla.
Seuraavassa kehässä liikkeinä oli remmiseuraaminen ja maahanmeno, tuomarina Allan Aula. Seuraamiskaavio oli pitkä ja vaikka alku meni tosi lupaavasti, niin viimeisillä 5-10 metrillä Höpis vähän herpaantui, haahuili ja unohti istua liikkeen pysähtyessä (tämä kyllä liittyy osittain armottomaan liikkeestä seisomaan jäämisen treenaamiseen). Vaikka alku oli ihan loistavaa, niin tästä lopun sössimisestä rokotettiin luonnollisesti pisteitä ja saimme 8 ½. Toinen liike oli liikkeestä maahan ja se onnistui hienosti! Tuomari tykkäsi ja antoi 10 . Kokonaisvaikutus oli tämän tuomarin mielestä 10 . Tästä kehdätä rynnistimme suoraan seuraavaan, joten en ehtinyt palkaamaan välissä.
Viimeisessä kehässä loput liikkeistä arvioi Harri Laisi. Ensin oli vapaana seuraaminen. Jälleen pitkä kaavio, jossa lopuksi aika monta täyskäännöstä. Alku oli jälleen lupaava, mutta taas lopussa herpaantuminen ja haahuilua (tiedämme siis mitä erityisesti treenaamme jatkossa). Arvosteluksi 8. Luoksetulo on ollut meillä varma liike, joten sitä en osannut pelätä - sydän kuitenkin nousi kurkkuun liikkeen aikana. Höpis ei ollut skarppina kun jätin sen vaan tähyili naapurikehään. Karjaisin kuitenkin kovalla äänellä "PAIKKA", jotta mikään ei jäisi epäselväksi ja hyvin Höpis pysyikin, kunnnes... Liikkeenohjaaja sanoi "käsky" ja Höpiksen pylly nousi ylös maasta ja oli pienstä kiinni, ettei se lähtenyt. Mietti kuitenkin hetken, että eipä tainnut tulla käsky omalta mammalta eikä liikauttanut tassukarvaakaan. Siinä se sitten seisoi puoliseisonta-asennossa pylly pystyssä, kunnes kutusuin sen luokse. Tuli hurjaa vauhtia ja hienoon perusasentoon, joten saimme onneksi 9. Huh, että hirvitti! Tässä vaiheessa fiilis alkoi olla jo hyvä, vaikkakin meidän kauhuliike liikkeestä seisominen oli viimeisenä edessä. Höpis lähti seuraamaan nätisti ja ilmeisesti käskyn kuulleessan pysähtyi. Hirveästi en viitsinyt vilkuilla, Höpis nimittäin joskus lähtee hiipimään kun katson sitä. Niinpä yllätys oli iloinen kun käännyin ja pikkuinenseisoi kun tatti paikallaan ja malttoi odottaa istumiskäskyä palatessani sivulle! Jeeee! Eli 10 napsahti tästä meidän kauhuliikkeestä . Höpis pääsi syliin ja sai suukkoja, kunnes liikkeen ohjaaja "komensi" että ottakaas nyt perusasento, niin saatte kokonaisvaikutelman pisteet. Tämäkin tuomari tykkäsi yhteistyöstämme ja antoi 10 . Vitsi että tuli hieno fiilis, pikkuinen pirpana loisti ja näytti, että ei se ole mikään turha jätkä.
Lopputuloksissa olimme siis 181,33 pisteellä 25. /69., mihin olen tosi tyytyväinen, keräähän tälläinen kisa aina parhaat koirat koko maasta kisaamaan. Voisikohan sanoa, että Höpis on suomen 25. paras ALO-koira? Loppupäivä olikin sitten rentoa odottelua, sillä olin 99 % varma että pisteet riittivät ykköseen. Eihän sitä ikinä voi uskoa, ennen kuin näkee mustaa valkoisella. Ei siis tullut turha reissu Ouluun. Ja jotain parannettavaa jäi ensi vuodellekin!
Eihän kyseessä ollut kuin alokasluokan ykköstulos, mutta jotenkin paineistuin tästä kisasta tavallista enemmän, koska kyseessä oli niin isot kisat, Höpiksen ensimmäinen kisa ikinä ja vielä jonkin sortin tulosvastuu omalle joukkueelle. Lisäksi kun tämän hullunmyllykevään aikana ei ole ehditty kunnolla edes treenata. Siksi tämä voitto tuntui jotenkin suuremmalta kuin mikään muu koskaan aikaisemmin. Ja toi Höpis oman panoksensa myös joukkueen sijoittumiseen, joka oli 13./42.
12.3.08
Eilen oli taas Höpiksen tottistreenit Porskin tokovalmennusriveissä ja kyllä oli hyvää opetusta! Saatiin vinkkejä liikkeestä seisomaan jäämisen opetteluun - sitä ei olla treenattu vielä yhtään. No, nyt aletaan harjoitella ahkerasti, takataskussa on vinkkejä, kuinka saadaan homma toimimaan… toivottavasti paremmin kuin Mökön kanssa silloin kun alettiin kisaamaan. Aloiteltiin vähän harjoittelua treeneissä, mutta Höpis oli selkeästi liian kuuma. Koska se ei tiennyt, mitä mä siltä odotin, niin se tarjosi kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kokeillaan kotona rauhassa.
Saatiin paljon kehuja tiukalta kouluttajaltamme, että perusasennossa ja seuraamisessa on tapahtunut huima edistyminen kahdessa viikossa (vaikkei me olla edes paljoa treenattu ). Seuraamisesta ei tullut muuta moitetta kuin se, että ohjaajan olisi syytä harjoitella kulkemaan nenä eteenpäin ja jättää se koiran tuijottelu ja kyttääminen vähemmälle. Hyvin kuulemma sujuu kaikin puolin. Myös perusasentoa Höpis hakee paremmin ja luoksetulokin oli ihan kympin arvoinen. Paikalla olo on varma, Höpis ei vilkuile eikä tassuttele ja tulee luokse kutsusta tuhatta ja sataa. Ei hyppää vasten, vaan pyörähtää nätisti omalle paikalleen. Hyvä hyvä, onnistui meiltä hienosti, vaikka häiriönä olivat kaikki muut koirat treenaamassa omia juttujaan.
Loppuun otettiin sitten luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Luoksepäästävyys oli upea, aivan kauniisti paikallaan istuminen eikä minkäänlaista reaktiota kopeloijaan. Paikallamakuussa Höpis ei mennyt ekalla käskyllä maahan ja jäi muutenkin tosi outoon asentoon. Kävin sitten puolessa välissä palkkaamassa ja korjaamassa asennon (minkä huomasin vasta silloin). Paikallaolo tuntuu kuitenkin varmalta. Höpis pysyy vaikka vieressä on liikettä. Voi kun vaan saatais tämä liike 99 % varmaksi, niin kuin Mököllä, niin ei tarttis ohjaajan panikoida sitten kisoissa. Olen ottanut paikallamakuussa sivuaskeleita, pyörimisiä, käsien heiluttelua ym. pientä häiriötä ja ainakin toistaiseksi Höpis pysyy hyvin.
Nyt siis aktiivista maahanmenon ja liikkeestä seisomaanjäämisen treenausta tiedossa molemmilla perroilla. Toivottavasti edistymistä tapahtuu näissäkin liikkeissä… Se on kiva kun saan tuolta suoraan vinkkejä Mökönkin kouluttamiseen, siellä kun on onneksi koiria, jotka tekevät samoja virheitä kuin Mökö, jolloin kuuntelen niiden ohjeet korva tarkkana ja sovellan omaan koiraani  . Ja siinä missä treenaan Höpistä näiden juttujen osalta, niin Mökö joutuu myös tehotreeniin. Hion senkin jo "ihan hyviä" liikkeitä aina vaan paremmiksi – kouluttajamme kun on nyt iskostanut mullekin semmosen asenteen, että pitää pyrkiä vain parhaaseen, sinne päin ei todellakaan riitä !
3.3.08
Höpiksen kanssa on nyt hiottu perusasentoa ja tiiviimpää seuraamista askeleilla. Kun palkkaan niin kuin käsky porskin treeneissä kävi, niin edistymistä tapahtuu huimaa vauhtia. Pitäis vaan muistaa, ehtiä ja jaksaa treenailla joka päivä. No, ollaan treenattu ”meiksi” kuitenkin reilusti nyt viime päivinä. Ollaan otettu myös noutotreeniä ja vihdoin olen saanut naksut osumaan oikein ja Höpikselläkin on haju siitä mitä siltä toivon /oletan /haluan noudon suhteen. Ihan alkutekijöissä ollaan kuitenkin. Höpis ei pureskele kapulaa vaan pitää tiiviissä otteessa ja ottaa heti ensimmäiseksi hyvin kiinni. Mökö kun vähän korjailee suussa. Viikon päästä on taas tehotottistreenit, joten sitä ennen on aikaa vielä treenailla ja hioa kuvioita sujuvammiksi. Kaukokäskyjä istu-maahan-istu ollaan myös otettu taaksepalkkauksella ja ne sujuvat mukavasti. Toivottavasti Höpiksen AVO-liikkeet tulisivat nopeammin kuntoon kuin Mökön. Pitää Höpiksen kohdalla oikein miettiä, että haetaanko vain yksi vai kolme ykköstä ALO:sta. Siellä kun tuntuu että on niin paljon pelottavia paikallamakuita ja seuraaminen on armottoman pitkä ja tylsä. AVO on jotenkin mielekkäämpi sekä koiralle, että omistajalle. No, sillä ongelmalla ei nyt vielä onneksi tarvitse päätään vaivata .
28.2.08
Tiistaina oli Höpiksen tottistreenit Porskin tokovalmennusryhmässä ja oli kyllä mielenkiintoista ja tehokasta treeniä meille molemmille. Koirakoita oli seitsemän ja aikaa reilut kaksi tuntia eli jokaisen koirakon ongelmia hiottiin yksilöllisesti rauhassa. Alukosi kouluttaja halusin nähdä jokaisen seuraamisen ja perusasennon. Höpis sai kehuja seuraamisesta, mutta pienen moitteen, että seuraaminen on hieman turhan väljää. Tämän saimme keinoja, kuinka treenata tiiviimpää seuraamista. Lisäksi saimme kotiläksyksi perusasentotreeniä, sitä Höpis ei vielä osaa kunnolla ilman pieniä apuja. Lähtökohtana näissä treeneissä on, että haetaan täydellisyyttä, vaikka vähempikin riittäisi varmasti hyviin tuloksiin. Homma alkaa siis siitä, että perusasennossa kynnetkin ovat oikeassa paikassa . Myös seuraamalla muiden koirien koulutusta, sai itselleen kouluttajana paljon vinkkejä. Esim. siellä oli koiria, joilla on Mökömaisia ongelmia, joten sain hyviä vinkkejä myös siihen, mitä Mökön kanssa voin treenata ja miten parantaa sen ongelmia.
Seuraavaksi kävimme läpi luoksetulon ja teimme siihen liittyviä harjoituksia. Höpis sai valtavat kehut kaikista muista osa-alueista, paitsi lopun perusasennosta, joka jäi vajaaksi. Höpis pysyi häiriössä hienosti paikallaan ja tuli kutsusta luokse tuhatta ja sataa, JEE!
Loppuun tehtiin vielä luoksepäästävyys, joka sujui meillä hienosti sekä paikalla makuu. Kiva kun kaikki koirat olivat luotettavia, eikä paikalla makuussa tarvinnut pelätä, että joku karkaa. Hyvin sujui paikallamakuu Höpikseltä, vaikka vielä vähän varmistelinkin...
Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi tosi hyvä maku suuhun ja hirmuinen treenaamisinto. Sekin oli kiva huomata, että Höpis ei ollut joukon höpöin, vaan pärjäsi hienosti siellä tokovalioita omistavien belggari- ja bortsukoirakoiden parissa. Kyllä meidän pienestä Höpiksestä tulee vielä tokohirmu.
9.1.08
Pitää varmaan alkaa laittamaan vuosikin tonne päiväyksen perään, jotta pysyy itse kärryillä, mitä on treenattu ja milloin.
Pitkästä aikaa taas päivittelen Höpiksen tottispäiväkirjaa...
Eli nyt viime aikoina ollaan treenattu paikallamakuuta, paikallaistumista ja perusasentoa. Myös liikkeestä maahanmenoa, seuraamista ja noutokapulan pureskelua . Paikallaoloja ollaan otettu pääasiassa sisällä (myös piilossa oloja), ulkona en raaski maakuuttaa tai istuttaa pientä lumihangessa. Sisällä ei pysymisen suhteen ainakaan ole moittimista ja maahanmenon olen Höpiksellekin saanut opetettu "imuksi" eli menee tosi nopeasti maahan JEE! Se on kuitenkin kokeessakin tosi näyttävää kun koira heittäytyy vauhdista maahan.
Perusasennon oikeaa paikkaa ollaa treenattu eteisessä. Olen pyytänyt Höpistä sivulle, en vain 180 asteen kulmassa, vaan myös 90 asteen kulmassa ja nollakulmassa niin, että se joutuu todella hakemaan itse sitä paikkaa. Välillä Höpis jää vähän kauas tai taakse, mutta naksuttelemalla uskon, että oikea paikka saadaan hiottua pian justiinsa kohdalleen. Tsemppiä pienellä koiralla riittää, mutta turhautumisesta kertoo "itkeminen" - jos oikea paikka ei ensimmäisellä löydy, vaan joudutaan ottamaan uudestaan, niin Höpis kyllä vinkuu ja jopa haukkuu, että "Anna paremmat ohjeet - mitä sä oikein haluut ???!!!". Höpis niin haluaisi tehdä 100 %sesti oikein ja pännii kun ei ymmärrä, mitä siltä vaaditaan. Eli kouluttajana en ole antanut Höpikselle riittävästi ohjeita ja oletan sen osaavaan jo samat jutut kuin Mökö ja tajuavan telepaattisesti mitä mä siltä haluan, hyi mua, olen epäreilu ohjaaja  (mutta onneksi tiedostan sen ja pyrin parantamaan tekemisiäni ! ).
Meidän liikkeestä maahanmenoon olen oikein tyytyväinen. Se liike on jo ihan kisakunnossa . Seuraamisessa tarvitsee treenata vielä juoksuosuutta ja remmiseuraamista, sekä kestoa ja sitä että palkkaa ei aina tulekaan heti ja joka välissä. "Rankin" treeni ilman palkkaa on ollut se, että on menty remmiseuraaminen ja luoksetulo putkeen ja palkka on tullut vasta luoksetulon jälkeen. Tähän meidän pitää alkaa kiinnittää huomiota eli palkkauksia pitää vähentää. Pitäis vetää joka treeneissä pari liikettä putkeen ilman palkkaa (toki aina eri liikkeet eri järjestyksessä jne.).
Noutokapulakin on otettu jo esiin ja ajattelin, että se on Höpikselle yhtä helppo opettaa naksuttelemall kuin Mökölle, mutta ei. Taas en ole saanut Höpikselle menemään perille mitä siltä haluan ja olen osittain naksutellut päin pyllyä, joten vaikka Höpis on innoissaan kapulasta, niin sille ei ole mitenkään selvää, mitä mä siltä tahdon. Mun pitää ehkä kehittää itseäni tässäkin eka, ennen kuin laitan Höpiksen pienen pään sekasin.
Ylläriylläri, olen täysin lintsannut liikkeestä seisomistreenin . Mutta kun se oli mun ja Mökön akilleen kantapää, niin luonnollisesti olen ajatellut sen olevan vaikea liike myös Höpikselle. Mutta eihän se välttis olis, Höpis kun on oppinut kaukokäskytkin hienosti (jopa "kisamatkalla" maasta istumaan vaihdon), mikä oli mulle ja Mökölle myös haasteellista (nyt sujuu jo paremmin!). Eli nyt mun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa varttomisen harjoittelu. Toinen liike mitä meidän pitää harjotella on hyppy. Höpis hyppää kyllä hienosti käskystä, mutta liikkeen loppukuvioiden hierominen on vielä vaiheessa.
Mutta siis KYLLÄ, ilmotan Höpiksen kokeeseen keväällä 2008. Jos vaan täällä etelässä on jossain kokeessa tilaa.
Ai niin, ilmotin Höpiksen Porskin tokovalmennusryhmään ALO /AVO-koirakoihin. Voi kun me päästäis mukaan, niin saatais laatutreeniä ja motivaatiota lisää harjoitteluun!
26.10
Eilisissä Mökön treeneissä treenaisin vähän myös Höpistä. Pentu teki hommia ihan innoissaan kun pääsi tekemään. Se on niin intoa täynnä ja oikeesti niin hyvä, että lupaan viedä sen ensi keväänä ekaan mahdolliseen ulkokokeeseen. Paikallamakuu on vielä epävarma, mutta Höpis pysyy jo pitkään ja kovankin häiriön alla. Vielä ei olla treenattu ihan koko matkaa tai aikaa (2 min), koska pyrin siihen, että paikka käskyn alta ei koskaan varastettaisi. Ainakin tähän asti Höpis on pysynyt aina ja toivon todellakin, että saisin sille yhtä varman paikallamakuun kuin Mököllekin.
Lisäksi otin vähän seuraamistakin ja se sujui hyvin, myös juoksuosuus onnistui hyppimättä. Perusasennot olivat hyvät ja muutenkin reipasta menoa. Hyvä Höpis!
Loppuun otin liikkeestä maahanmenoa. Pari kertaa vaan ”maahan” käsky ja heti nopeesta maahan menosta hyvä palkka ja pari kertaa ”maahan” , lyhyt jättäminen, palaaminen koiran luo ja valtava palkka. Vitsi että Höpis on tajunnut tonkin niin upeasti. Nyt pitää jossain vaiheessa vaan alkaa vähentämään palkkausta. Onneksi Höpiksessä on se sama piirre kuin Mökössäkin, että tekeminen on niin kivaa, että ei sillä palkalla niin väliä. Just tämmöstä koiraa toivoinkin ja Aidan pentu on onneksi samantyyppinen ”työkoira” kun äitinsäkin – ihan unelma harrastuskaveri!
2.10
Höpiksen kanssa ollaan jouduttu tokoilemaan ihan omissa oloissamme juoksujen takia. Jotenkin tuntuu että silti ollaan edistytty taas huimasti, vaikka ei olla edes paljon treenattu. Höpiksen seuraaminen on ihan huippua. Seuraaminen on sen lempiliike ja se tekee mahtavasti töitä upeessa kontaktissa. Eilen opeteltiin vähän hidasta käyntiä. Tempon muutoksia pitäis treenata muutenkin. Mutta käännökset ja pysähtelyt on ihan hyvällä mallilla.
Paikalla oloa on treenattu istuen ja maassa. Molemmat onnistuu. Höpis on niin zäpäkkä ja sille rauhalliset liikkeet on niin vaikeita, että esim. vain joka 5. kerta kutsun sen istumasta luokse, muuten treenailen vaan paikalla oloa ja luokse palaamista.
Eilen otettiin liikkeestä maahanmeno treeniä ja yllätyin kuinka nopeasti pieni oivalsi asian ilman että mun pitää kumartua sen puoleen. Pieni käsimerkki riittää. Ollaan muutenkin treenattu sitä, että Höpis menis maahan sivulta ilman käsimerkkiä ja se alkaa sujua. Maahan menosta on tulossa vahva, ihan niin kuin Mökölläkin, mutta Höpiksen kanssa on muistettu treenata myös seisomista. Sen treenaaminen on vielä ihan alussa, mutta oivallusta on seisomisenkin suhteen tapahtunut. Pystyn jo siirtymään Höpiksen eteen jonkin verran ja se malttaa oottia. On kuitenkin vielä tosi alussa oleva ja epävarma liike.
Hyppytreeniä pitäis myös ottaa. Sitä ei olla otettu aikoihin.
7.9
Eilen KKH:n treeniessä Höpiksen ryhmän ohjelmassa oli luoksepäästävyystreeniä, sivulletuloa, maahanmenoa ja seuraamista.
Luoksepäästävyyttä treenattiin niin, että kouluttaja vaan käveli ihan läheltä ohi eteen- ja taaksepäin ja koiran piti istua nätisti. Höpis pysyi aluksi nätisti paikallaan, mutta kun kouluttaja tuli takaa, olis Höpis halunnut hyppiä vasten. Missään mielessä meillä ei siis ole luoksepäästävyysongelmia, meidän ainoa ongelma on se, kuinka "tuomari" pääsee kauniisti istuvan koiran luokse ilman riemunhyppyjä ja pusuyrityksiä. Koska Mökö on ollut jäyhä, niin en liiemmin viitsi Höpistä kieltää avoimuudesta. Opetellaan pikkuhiljaa olemaan nätisti ja rauhassa.
Sivulletulo on meillä hyvällä mallilla. Mun pitää kuulemma alkaa vaatimaan Höpikseltä täydellisyyttä ja ohjata sitä vielä ihan reilusti, niin että onnistuu joka kerta. Mä en saa enää pitää sitä pentuna ja palkata liikaa "hyvistä yrityksistä", vaan nyt aletaan olla jo tän liikkeen suhteen enemmän tosissaan. Yritin selitellä kouluttajalle, että kun Höpis on ihan vauva vielä, mutta se vaan naureskeli että se on jo iso ja kai te nyt kisoihin ootte tyylin jo ilmoittautuneet?! Hah!
Itsekseni otin paikallaistumista, en kovin pitkää matkaa, ehkä 2m koska häiriötä oli paljon. Hienosti kuitenkin meni.
Maahanmeno ei meinannut onnistua, koska ruoko oli ihan märkää. Prinsessainen ei tahtonut mennä märälle makaamaan. Edes keitetty possunsydän ei ollut riittävä houkutin. Vihdoin riekuttamisen kautta lelulla sain pienen maahan ja kerran kun sinne mentiin, niin johan luisti, vaikka välillä Höpis kyllä yritti esittää maassa oloa pylly pystyssä.
Seuraaminenhan meillä on hyvällä mallilla ja tässä kohtaa esitin kouluttajan näkemyksestä eriävän mielipiteen siitä, kuinka koiralle pitäisi opettaa seuraaminen (kouluttaja pyysi, että sanokaa vastaan aina kun tultuu siltä ja kyseenalaistakaa!). Kun kerroin, että en opeta seuraamista niin, että lähdetään "sivu asennosta" ja otetaan yksi askel, vaan vauhdista, niin kouluttaja vähän epäili tätä tekniikkaa... Mutta sitten kun se pyysi meitä näyttämään ja näki meidän kontaktin ja hienon seuraamisen, niin ei enää epäillyt, vaan kehui. Mutta onhan se niin, että erilaiset opetustyylit sopii erilaisille koirille. Mä oon ainakin ollut tyytyväinen omaan opetustyyliini, koska ainakin mun molempien koirien mielestä seuraaminen on maailman hauskin liike ja ne seuraa tosi hyvässä kontaktissa häntä heiluen.
29.8
Tiistain tokotreeneissä Höpis sai taas kehuja. Ei meidän seuraamisesta kuulemma löytynyt oikeastaan mitään "kommentoitavaa". Seurattiin vapaana ja remissä, käännöksiä molempiin suuntiin ja juoksua myös. Kouluttaja sanoi mukavasti, että "Voi vitsi kun Höpiksestä oikein näkee kuinka hauskaa sillä on!". Siis kaikille, jotka väittää että toko tai seuraaminen on tylsää, niin voi tulla ihailemaan meidän pienokaista (tai isompaakin koiraa), jonka mielestä seuraaminen on yksi hauskimmista liikkeistä . Juoksussa seuraaminen ei vielä ole ihan täydellistä, joten sen treenaaminen tuli läksyksi.
Luoksetulon otin niin, että kouluttaja piti Höpistä pannasta ja itse poistuin 20 metrin päähän. Höpis tuli kutsusta kuin tykin suusta, jarrutti sivulle ja istui tapittamaan mua "No, olinko hieno? Olinhan! Olinhan maailman hienoin pieni koira!" ja sitä Höpis todella on.
Loppuun otettiin vielä luoksepäästävyys sekä paikallamakuu. Höpiksen luoksepäästävyys ei olisi ollut kymppi, koska pieni lähti "hieman" innoissaan kouluttajaa vastaan. Toisella kerralla kun pidin namia näkyvillä onnistuimme jo paremmin. Paikalla makuu, tosin lyhyempi matka ja aika kuin kisoissa, onnistui meiltä upeasti!
Hyvä Höpis! Hyvä tokokoira susta vielä tulee . Vaikka ensi viikolla kun kuulemma treenataan jääviä liikkeitä, niin saa kouluttaja nähdä, että ei Höpis nyt ihan vielä kisavalmis olekaan. Vauhdikkaan liikkeet sujuu meiltä, mutta ne joissa tarvitaan malttia... .
25.8
Höpiksen kanssa ovat treenit alkaneet ja nyt treenaamme tottista kaksi kertaa viikossa. Edistystä on jo nyt tapahtunut! Höpis on ihan loistava . Seuraamisessa kontaktia on kehuttu 9kk ikäisellä ihan loistavaksi ja paikallaolokin alkaa jo sujua hienosti pitemmältä matkalta pitemmän aikaa. Höpis on luonnollisesti ryhmänsä paras pentu tottiksessa . Se on jo sisäistänyt sivulle tulonkin - yllätys yllätys seisominen on ainoa asia, jota emme vielä ole treenanneet . Agilitystä pidetään tämä syksy taukoa ja taotaan mielummin järkeä päähän . Kuitenkin niin, että se on vauvan mielestä älyttömän kivaa!!!
2.8
Höpiksen kanssa treenattiin tokoa viime viikonloppuna mökillä. Huuto on aina hirveä, suljempa sitten kumman tahansa koiran mökkiin ja treenaan toista alapihalla. Yleensä treenaan Mököä ensin vanhemman etuoikeudella ja kun otan Höpiksen ”kentälle”, rallittaa se ympäriinsä alueella, jossa olen Mökön kanssa ottanut jotain liikkeitä ja yrittää selvittää mitä siellä on tehty. Tämän jälkeen se kiinnostuu ohjaajastaan, mutta käy yleensä niin kierroksilla, että mitään on turha yrittää treenata ennen hetken hengähdystä.
Viikonloppuna aloitimme ekat hyppytreenit. Helposti sujui meidän pikkuiselta, innoissaan se hyppäsi aidan yli ja namilautaselle, pelkällä hyppykäskyllä. Käsiohjausta ei tarvittu. Sitä vaan jäin miettimään, että yhdistiköhän se hyppy -käskyn siihen hyppäämiseen vai johonkin ihan muuhun. Pari kertaa otin myös niin, että esteen takana ei ollut namia, vaan kun se hyppäsi, niin pysäytin sen kädellä seisomaan ja palkkasin namilla. Hyvä aloitus, mutta treeniä tarvitaan. Esteenä meillä toimi matala lauta.
Maahanmenoa ollaan myös treenattu ja sen Höpis on sisäistänyt hienosti. Voin käskeä sen sivulta maahaan, kumartumatta tai muuten auttamatta sitä yhtään ja se menee hienosti. Hauskaa! Sivulletulo on edelleen vino, mutta sen treenaamista jatketaan. Samoin malttia paikallamakuuseen.
Tällä kertaa muistin ilmoittautua KKH:n pentukurssille ajoissa - toivottavasti mahdutaan mukaan. Sitten päästäisiin treenaamaan kunnon porukassa ja saataisiin oikeaa häiriötäkin treeniin.
16.7
Ollan me tokoiltu, vaikka päivittäminen on vähän jäänyt 
Eli viime aikoina ollaan treenattu maahanmenoa ja sivulle tuloa. Vähän on paineita kun ajattelin pyrkiä Höpiksen kanssa kilpailuihin tähtäävien ryhmään tokossa, joten varmaan jotain pitöis osatakin ennen "koetuntia".
Maahanmeno alkaa olla hanskassa. Höpis menee maahan ilman että kättä pitää viedä maahan eli riittää että näytän vain pienen käsimerkin sormilla, välillä riittää pelkkä käskykin. Varsinkin jos Höpis on sivulla perusasennossa, niin maahanmeno onnistuu pelkällä käskyllä ja on muuten nopea! Maahan menoa ollaan treenattu niin istuma-asennosta kuin seisoma-asennostakin. Myös pienen matkan päästä ja hienosti Höpis "tippuu", ei edistä eikä ryömi. Liikkeestä maahan meno on vasta työn alla ja maassa pitkään pysyminen.
Sivulle tulo tuntui aluksi tosi vaikealta. Ajattelin, että Höpiksellä ei ole hajuakaan, mitä mä siltä pyydän ja mitä pitäisi tehdä. Nyt kuitenkin viikonloppuna se hiffasi homman ja tulee jo nätisti sivulle. Tosin paikka on vielä vähän mitä sattuu, mutta hiomalla siitä hyvä tulee .
Alokasluokan paikallamakuun teimme viikonloppuna mökin lattialla. Pyysin Höpiksen sivulle, käskin ilman käsimerkkiä maahan (palkkasin). Jätin sen "paikka"-käskyllä kahden metrin matkan päähän, käännyin, odotin 5s, palasin ja palkkasin. Eli nyt ei tarvitse kasvattaa kuin aikaa ja matkaa häiriössä, niin homma on sitten siinä .
Seuraamisetkin sujuu pieniä matkoja remmissä ja ilman, mutta ei siis vielä ollenkaan alokasluokan vaatimusten verran. Liikkeestä maahan menon harjoittelu on hyvällä mallilla.
Luoksetulotreeniä tarvitaan vielä paljon. Jotenkin en ole viitsinyt paikka-sivulle -sarjaa paljon ottaa, koska paikallaolo on meillä vielä niin alkuvaiheessa. Eli treentataan pääasiassa lenkillä vaan "tule"-käskyllä eteentulemista ja "sivulle"-käskyllä sivulle tulemista.
Seisomisen treenausta ei olla aloitettu, koska en halua sekoittaa Höpiksen pientä päästä nyt kun se just on sisäistänyt maahan menon. Taitaa tulla seisomisesta Höpiksenkin kanssa samanlainen akilleen kantapää mitä se oli Mökön kanssa . Hyi mua!
Hyppyä ei olla vielä treenattu eikä luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyydessä uskon Höpiksen ongelmaksi ihanaa tuomaria vastaa hyppäämisen ja pusuttelun, en pakittelua, mitä jännitin Mökön kanssa. Hypyn kanssa en usko, että tulee mitään ongelmaa. "Odota" -käskyä pitäis vaan vähän harjotella.
Mutta hei, melkeinhän meillä on jo liikkeet kasassa . Eli kohta ei muuta kuin ilmoittautumaan ekoihin kisoihin . Noh, maltamme ehkä kuitenkin vielä hetken... Pitäis vaan päästä pian johonkin jengiin treenaamaan, niin tulis ehkä todellisuus vastaan. Kyllähän sitä koira kuin koira mökin lattialla lihapullapalkalla totteleee...
Oon kyllä tosi ylpeä mun pikkuisesta!
29.5
Tämä osio on jäänyt kokonaan päivittämättä.
Tällä hetkellä treenaillaan ahkerasti paikalla oloa. Se kun on pikkuiselle ikiliikkujalle vaikeaa. Ollaan otettu istumista ja maassa paikallaoloa. Itse olen malttamaton ja ahmin liikaa matkaa ja aikaa. Pitäis antaa toisen opetella rauhassa. Paljon ei vielä pysty ottamaan matkaa eikä aikaa, mutta aika hyvin Höpis malttaa vaikka "tepsuttelen" tai nousen alhaalta sen vierestä ylös. "Paikka" on meillä ehdoton käsky, "Höpis oottii" semmonen vähän löllempi, jonka sanon kun tassuja pyyhitään tai ennen ruoan saamista tai...
Seuraamista ollaan otettu pieniä pätkiä pysähtymisen kanssa ja jatkettu taas. Eli kaksi askelta seuraamista, pysähdys, kaksi askelta seuraamista ja palkka. Liike harvoin alkaa perusasennosta, yleensä vaan nappaan Höpiksen mukaan menoon ja harvoin myöskään päättyy perusasentoon. Toki niistäkin pitää muistaa palkata välillä.
Liikkeestä maahanmenoa ollaan myös opeteltu. Mutta ei vielä seuraamisen yhteydessä, vaan ihan vaan kävellen ja siitä maahan, vapautus ja sitten taas jatkoa... helminauha tyyliin. Sujuu jo ihan hyvin.
Istuminen on vahva.
Luoksetulo "Tule" käskyllä on vähän niin kuin ehkä tohon eteen istumaan, mutta koska en suunnittele kisaavani koskaan PK-puolella BH-koetta enempää, niin opetan suoran sivulle tulon, jolloin tokossa on vähemmän virheen mahdollisuuksia. Sivulle tuloa treenaillaan, tarvitsee vielä paljon apuja.
Alustavia noutotreenejä ollaan tehty lelujen kanssa. Haluan vain että Höpis tulee luokse lelu suussa ja esittelee sitä mulle kun rapsuttelen sitä, ei siis tiputa lelua. Irrotus harkkoja "Kiitos" -sanan avulla tehdään sitten ihan erikseen. Sujuu hyvin. Kohta pitäis alkaa naksuttelemaan, niin saatais aloitella "oikeat" noutoharkat.
Hyppyä en vielä ota, vaikka tuskin Höpiksen luusto nyt siitä pilalle menis kun hyppiihän se metsässäkin kuin heikkopäinen. Mutta toisaalta kun on niin paljon muutakin, niin ehtiihän sitä hyppiä sitten myöhemminkin.
Niin, se seisominen... Mun ja Mökön "akilleenkantapää". Ei olla vielä "ehditty" alkaa treenaamaan . Ei kun ajattelin nyt eka opettaa sen maahan menon kunnolla. Höpiksen kanssa kyllä treenataan seisominenkin vähän varmemmaksi kuin Mökön kanssa ennen ekoja kisoja, niin ei tarvii sitten arvailla että meneekö vai eikö mee.
30.4
Höpiksen tottistelujen päivityksiä…
Höpis osallistui vesikoira-tottikseen viime torstaina. Pikkuinen pentu oli vähän ihmeissään pommisuojasta ja valtavasta määrästä haukkuvia perroja ja portugeesejä, mutta oli pian kuin kotonaan ja jaksoi keskittyä treeneissä hienosti .
Aluksi oli luoksepäästävyystreeniä. Höpis kiipesi ”tuomareiden” syliin ja pusutteli niitä eli luoksepäästävyydessä ei ole meillä ongelmia. Ehkä jossain vaiheessa alamme harjoitella kauniisti istumista kun joku tulee moikkaamaan, mutta ainakin toistaiseksi olen päästänyt Höpiksen joka syliin nauttimaan kehuista ja rapsutteluista.
Harjoittelimme myös istumista paikaltaan ja liikkeestä. Höpis sai kovasti kehuja Heidiltä. Otimme myös vähän luoksetulon alkeita eteen istuen ja noudon alkeita lelun kanssa eli miten leikitään, saadaan se koira pitämään lelu suussa ja palauttamaankin sitä. Loppuun vielä iloisen luoksetulon vauhtiharjoitus.
Höpiksellä oli tottiksessa hurjan kivaa ja 4kk ikäinen Miisa-tyttö oli ihana riehukaveri treenien päätteeksi. Vaikka Tuusulasta on vähän pitkä matka ajaa koiratreeneihin Helsinkiin kolmesti viikossa, niin on se kyllä sen arvoista.
Kotona olemme treenanneet seuraamista, liikkeestä pysähdyksiä ja käännöksiä. Perusasentoa Höpikselle ei ole tarvinnut opettaa olleenkaan, se on alusta asti omatoimisesti istunut kun olen pysähtynyt. Sivulle tulokin sujuu jo, testasin tänä aamuna kun latasin makkarin täyteen herkkuja (tänään Höpis jäi yksin kotiin kun me aikuiset suuntasimme töihin). Pieni istui portin takana odottamassa,” Lähtekää jo ja päästäkää mut tonne omaan huoneeseen herkkujen luo”. Kutsuin Höpiksen iloisesti keittiöön ”Sivulle” -käskyllä ja ohjasin vähän kädellä ja toinenhan tuli heti hienoon perusasentoon??? Uskomatonta. Vapautin heti kehujen kanssa sinne makkariin portin taakse, missä ihanat herkut odotti. Olen vähän ihmeissäni, että kuinka pieni on oppinut juttuja, joita en ole sille oikeastaan vielä edes opettanut..? Käykö joku treenaamassa sitä salaa multa? Tai sitten homma on vaan niin kuin kasvattaja jo 3 viikoisista pennuista kertoi – ”Ne on ihan lapsineroja” .
27.3
Sunnuntaina tottistreeneissä otettiin paikallamakuuta ja ringissä seuraamista ja ohituksia. Höpis oli taas ihan huippu ja sai kauheasti kehumisia . Paikalla malttoi maata ihan yhtä pitkään kuin isot koiratkin kun istuin sen kanssa alhaalla ja syötin namia. Paikallamakuun jälkeen tehtiin ringissä ohitusharjoituksia pujotellen muita koiria. Me pujoteltiin vaan kolme koiraa, mutta hienosti meni! Pikkuinen tyyppi seurasi koko matkan, vaikka en sitä edes vaatinut (käytän "mennään" -käskyä silloin kun en vaadi 100% kontaktia), mutta ihan täydellistä se seuraaminen oli. Palkkana oli hiirilelu, johon Höpis käy yhtä kuumana kuin Mökö-tätikin...
19.3
Eilen oli Höpiksen ekat oikeat tokotreenit Tuusulan kennelkerhon riveissä.
Uhmasimme räntäistä lumisadetta ja liukasta keliä ja lähdimme kaikesta huolimatta Nahkelan kentälle Tuusulan kennelkerhon tottistreeneihin eilen iltapäivällä. Luonnollisesti eksyimme ja ajoimme harhaan, joten myöhästyimme treenien alusta reippaasti. Lumisella kentällä oli alle kymmenen koiraa ohjaajineen, osa hieman edistyneempiä, osa ihan aloittelijoita. Höpis oli kuitenkin 4 kk iässä reilusti nuorin tokoilija, seuraavaksi nuorin oli 9 kk ikäinen collie.
Tarkoitukseni oli vaan viedä Höpis kentälle tutustumaan ja syömään nakkeja häiriön alaisena ja keskittämään huomionsa edes välillä minuun. Pieni oli kuitenkin ihan superkeskittyjä, joka pystyi kiinnostumaan ohjaajasta ”härdellin” keskellä. Vaikka ympärillä pyöri vieraita aikuisia välillä jopa haukkuvia koiria ohjaajineen, pieni Höpis jaksoi keskittyä seuraamaan neljä askelta vierelläni paremmin kuin moni muu iso koira treeneissä. Otimme jopa käännöksiä oikealle ja vasemmalla (kaksi askelta suoraan ja kaksi askelta käännökseen, hirmuinen kehuminen ja palkkaus). Lisäksi otimme katsekontaktitreenejä ihan paikallaan ja pidimme vähän välistä kentän laidalla lepo- ja leikkitaukoja. Iloisesti houkutellen ja tosi tiheästi palkaten harjoittelimme seuraamista. Höpis vain tujotti minua ja nakkikättä ja oli ihan superhyvä. Onnistumisesta yli-iloisena kehuin ja palkkasin Höpistä ihan hirmuisesti ja Höpiskin selvästi nautti tokoilusta ja onnistumisesta täysin sydämin, niin että vähän välistä hyppi mua vasten ja syliin ja pusutteli ja heilutti häntää iloisena ja onnellisena kun sai miellyttää ohjaajaansa. Treenien vetäjältä saimme kehuja reippaasta ja iloisesta luonteesta (Höpis kiipesi treenien vetäjän syliin pusuttelemaan) sekä uskomattoman hyvistä seuraamispätkistä 4kk ikäiseksi.
17.3
Päätin luoda Höpikselle oman tokopäiväkirjan, koska pikkuinen on jo niin fiksu ja me treenataan jo ahkerasti leikin kautta erilaisia tokojuttuja.
Höpis osaa:
- istua (käsimerkki ja /tai käsky)
- mennä maahan liikkeestä ja paikaltaan (Käsimerkki ja käsky)
- pysyä paikallaan istumassa ja maassa n. 3 sekuntia, mutta voin ottaa pieniä askelia (käsimerkki ja käsky)
- tulla eteen istumaan luoksetulossa (käsky ja pieni ohjaus). Tämän opetan BH-koetta silmällä pitäen, PK-kokeissa emme aio kilpailla, tokon luoksetulossa käytämme suoraan sivulle tuloa edessä pyörähtäen, joka on vielä ihan alkutekijöissä
- seuraaminen, n. 3 askelta (houkuttelu ja käsky)
Lisäksi opettelemme mitä tarkoittaa naksu ja paljon erilaisia kontaktitreenejä pyrimme ottamaan päivittäin.
Tässä pari kuvaa siitä, mitä Höpis jo osaa...
Sivulle...
Maahan...
Paikka...
|
Site Navigation