|
3.3.08
Mökön agi-treeneissä tehtiin lauantaina hyviä haltuunottoharjoituksia. Eli koira otettiin haltuun ennen haluttua estettä, ei sen jälkeen. Tämä sujui hyvin ja saatiin Mökön kanssa homma toimimaan hienosti. Myös keinu ja kontaktit menivät pitkässä radassa hyvin, vaikka vauhtia oli riittämiin, samoin vino keppikulma. Kokeiltiin myös vastakkaisella kädellä ohjaamista ja tämäkin toimi hyvin. Treeneistä jäi kiva maku suuhun ja KEPO kun vielä videoi treenejä, niin pääsi itsekin näkemään miten kivasti sujui.
Höpiksen agi-treenit eilen sunnuntaina olivat taas vauhdikkaat ja ohjaaja henkisesti ihan lopussa treenien päätteeksi. Mukana oli kunnon arsenaali leluja (krokotiili, patukka, naru, hiiri ja pingu) sekä lisäksi lihapullalajitelma taskussa, jotta Höpistä kiinnostaisi edes jossain välissä minä. Aika hyvin sain Höpiksen pidettyä hanskassa, vaikka se olikin taas vauhti päällä ja 100 lasissa. Tällä kerralla putkeen ei karattu kuin kaksi kertaa. Aiheena meillä oli takaaleikkaukset, joissa piti takaaleikata putken ohi. Tässä ei meillä ollut ylläriylläri vaikeuksia. Putki on Höpiksen juttu ja sinne juostaan taakseen vilkaisematta vaikka 100 m päästä. Kepit otettiin osaksi rataa eli niihin mentiin jo ihan vauhdikkaasti (putkesta) ja mulle oli ylläri, miten Höpis on oppinut kepit niin hyvin, vaikka ollaan treenattu ehkä viisi kertaa. Melkein en enää perässä meinaa pysyä (toki peruuttelen ja ohjaan vielä voimakkaasti kädellä), tuli ihan semmonen fiilis että apuja voisi vähentää jo huimasti. Treenattiin myös rengasta ja keinua, jotka ovat suht uusia esteitä ja kaipaavat vielä paljon harjoittelua. Väliajoilla tein aina haltuunottoja ja käteen kiinni vetoja. Paikallaolo sujuu hyvin ja lähtökäskyä Höpis odottaa kiltisti, mutta on kuin äärimmilleen pingotettu jousi - saman tien kun käsky käy, niin Höpis ampaisee matkaan, jopa KEPO kiinnitti huomiota tähän räjähtävään lähtöön, vaikkei muuten oikein ymmärräkään mistään mitään. Tällä kerralla myös ohjaaja säilyi koko treenit läpi ehjänä kappaleena (ilman Höpiksen hampaanjälkiä takamuksessa). Se on edistystä  .
21.1
Uusi vuosi ja uudet kujeet myös agilityssä...
Höpis on h-u-l-l-u! Se on aivan kaheli pieni agilityhirmu. Höpis on edelleen sitä mieltä, että osaa jo kaikki esteet ja osaa suorittaa ne omatoimisesti ilman mammaa, joka pyytää istumaan esteen takana ja odottamaan, ja on aivan tyhmä ja hidastaa turhaan pienen koiran vauhtia. Höpiksellä on ihan omat ajatukset siitä, mitä agilitytreeneissä tehdään. Höpiksen "rata" voisi olla vaikka seuraava: putki, putki, putki, putki ja putki. Meillä sujuu takaaleikkaukset ja eteenlähetykset upeesti. Höpiksen voi lähettää putkeen 100m päästä huoletta ja olla varma, että se menee. Kumpaan päähän, se on sitten ihan eri asia . Mun pieni suloinen tokossa-niin-kauniisti-kontaktinhakuinen pentu on aivan hirwiö agi-treeneissä. Se repii remmissä, haukkua räksyttää hulluna, tärisee kauttaaltaan omaa vuoroaan odottaessa ja räkii namit lattialle. Kun se vihdoin pääsee "radalle", niin se ei anna kiinni vaan juoksee heikkopäisenä esteitä ihan omassa järjestyksessä ja täysillä. Jos sen palkkaa esim. lelulla jonkun jutun jälkeen, niin se juoksee aivan loistavasti myös lelu suussa pitkin kenttää ja suorittelee siinä samalla esteitä. Namit eivät kiinnosta yhtää, eihän niitä ehdi syödä, kun on kiire. Millä tosta innosta saisi vaikka puolet pois, jolloin Höpis olis ehkä normaaliaktiivisen agi-koiran tasolla? Jos joku kaipaa haasteita agilityssä, niin mulla on koira, jota lainaan mielelläni, sillä olen itse henkisesti aivan puhki 45 min. treenin jälkeen  . No ei, hauskaahaan se on kun toisella on niin kivaa ja ehkä se siitä rauhoittuu jossain vaiheessa. Toisaalta - ehkä ei. Täytyy kyllä se sanoa, että lopputunnista kun Höpis on päästellyt suurimmat höyryt ulos, niin se on jo hiukan mukavampi treenikaveri, mutta alkutunti on ihan kamalaa menoa.
Mökön kanssa treenataan huomattavasti rauhallisemmalla tasolla. Mökö on nopea, mutta Höpikseen verrattuna 100 kertaa helpompi tapaus. Agility sujuu meiltä jo ihan kivasti, ohjaaja vaan tarvitsee paljon lisätreeniä, että ohjaa koiraa oikein. Mökön kanssa ongelma on se, että se lukee niin tarkkaan mun kroppaa. Eli jos vähänkään ennakoin, niin Mökö seuraa ja jättää esteen väliin. Toisaalta se kyllä irtoaa ihan hyvin, mutta on kuitenkin koko ajan tosi hyvin kuulolla. Toivottavasti päästään nyt käymään treeneissä ja saadaan varmuutta, että uskallettais jossain vaiheessa lähteä kisoihinkin...
20.11
Höpis oppi viime treeneissä A-esteen. Oli taas ihan huipputreenit, meitä oli kaksi pentua treenaamassa, joten saatiin hirmuhyvää opetusta ja paljon toistoja  .
Ekalla kerralla A-esteelle mentäessä Höpis oli sitä mieltä, että tuonnehan en muuten kiipee  . Mutta kaksi avustajaa ja minä esteen harjalla namien kanssa saivat pikkuisen ymmärtämään, että hei tämähän on jees juttu. Pari kertaa vielä uudelleen ja hiukan paremmin jo sujui. Väliin otettiin sitten vähän muuta ja sitten vielä uudelleen A:ta kun se oli muhinut vähän aikaa takaraivossa. Jälleen ekalla kerralla Höpistä vähän hirvitti, mutta kun se huomasi, että A-estehän olikin se ihan jees juttu eikä mitenkään ihmeellinen ja vielä kun kalkkunafileetä tippui lopussa kontaktille, niin mikäs sen parempaa  . Niinpä siis kuudennella kerralla kun Höpis elämässään A-esteen suoritti, se juoksi hurjaa vauhtia ylös ja laskeutui kauniisti alas pysähtyen hienosti kontaktille syömään namia. Vitsi että olin ylpeä  . Sitten lopputunti meni niin, että kouluttaja istui A-esteen ylösmenopinnalla, sillä Höpis yritti joka välissä karata uudelleen A-esteelle. Pujottelutreenistäkään ei tullut mitään niin päin, että mentiin A:ta kohti. A:sta tuli uusi hauska este Höpikselle. Nyt se A-hullu ja putkihullu, kivakiva .
Muuten tehtiin parin esteen hyppytreenejä, hyppyä ja putkea U-mutkalla sekä pujottelun alkeita.
Höpis on kyllä perinyt agilitygeenit vanhemmiltaan. Semmoinen pikkuinen hurjapää se on treeneissä. Riekkuu ihan hulluna kun tietää, että kohta pääsee ”agilityyn!”. Mutta ohjaajan hermoja vähemmän raastavaa on se, että nykyisin Höpis osaa jo ”oottia” ainakin melkein aina esteen takana kunnes saa lähtökäskyn ja kuuntelee jo ehkä 30 % käskyistä eikä tee ihan omin päin mitä sattuu. Höpis on kyllä ilmeisesti sitä mieltä, että mä oon vähän ylimääräinen siellä radalla. Kyllähän noin fiksu pentu toki tietää, että mitä esteitä kantsii suorittaa ja missä järjestyksessä. Esim. putki-putki-putki-putki-putki…
Esteet, jotka Höpis osaa, ovat aita, muuri, putki, pussi, A-este, vauvarengas ja keppien opettelukin on jo aloitettu. Eli hyvällä mallilla ollaan…
Mökön kanssa oltiin treeneissä lauantaina ja tehtiin takaaleikkauksia. Harjoitukset olivat meille helppoja ja sujuivat moitteettomasti. Toisaalta oli kiva tehdä jotain helppoa ja onnistua joka kerta. Kepitkin sujuivat taas paremmin (sisäänmeno) ja keinuakin kokeiltiin sivussa pitkästä aikaa – no problems. A:lla ja puomilla treenattiin kontaktia. Sitä ei voi koskaan treenata liikaa.
29.10
Lauantaina oli seuran päätöskisat ja Mökö osallistui niihin mölliluokassa. Kisaavien luokan radallekin Mökö pääsi kisan ulkopuolelta. Rata oli helppo, mutta se ei auta, jos ohjaaja unohtaa radan… Mulle sopii jotenkin paremmin rauhallisempi toko kuin vauhdikas agility kisaamismielessä. Keskityn liikaa koiraan ja unohdan muun (radan). Kun pitää huolehtia, että pysyy nopean koiran mukana, varmistaa kontaktit, sijoittuu radalla oikein jne. niin eihän sitä sitten enää voi rataa muistaa, heh! Mutta kontaktit meni hienosti ja muukin, sitä yhden hypyn unohtamista lukuunottamaa. Hylkäys oli siis täysin mun oma moka! Mököä ei voi kuin kiittää!
Niinpä kisaavien luokassa luovutin Mökön toiselle ohjaajalle (kiitos Leila!). Leila ja Mökö eivät olleet siis koskaan aikaisemmin edes treenanneet yhdessä, mutta yhteistyö sujui radalla hienosti. Kun pallo siirtyi mun taskusta Leilan taskuun, niin Mökö siirtyi Leilan ohjaukseen eikä pahemmin itkenyt mun perään. Vaikeahko rata meni Leilalta ja Mököltä hienosti, joten voi olla, että jos en opi oikeasti hahmottamaan ratoja ja teen itse edelleen paljon virheitä, niin houkuttelen ja lahjon Leilan kisaamaan Mökön kanssa. Mökö kun on meidän parivaljakossa se vahvempi osapuoli.
Höpis oli eilen ekoissa agi-treeneissä sitten kevään ja ei voi muuta kuin kehua pientä. Treenit oli hallissa, missä kuulemma moni koira oli ollut vähän ihmeissään, mutta meidän pieni ei huomannut hallissa edes mitään ihmeellistä kun näki kaikki esteet ja häntä alkoi vipattaa ”Agilityyn! Agilityyn!”. Eikä meinannut pieni nahoissaan pysyä kun pääsi hommiin.
Ensin hypättiin yhtä aitaa lähettämällä, sitten kahta aitaa peräkkäin ohjaamalla vierestä – ”Helppo juttu, vähän jopa tylsää” tuumi Höpis. Sitten mentiin suoraa putkea (easy!) ja hieman mutkalle käännettyä putkea (easy!). Sitten lyhyet kepit kertaalleen. Nekin sujuivat hyvin, Anne oli vaan liian hidas ohjauksissaan. Sitten loppuun pieni ”radan” pätkä – penturengas, aita ja kiemura putki. Ja tämä ”ratakin” onnistui kerta laakista. Hyvä Höpis!
Välillä oli pientä levottomuutta ilmassa omaa vuoroa odotellessa ja muiden suorittaessa esteitä. Paikallaan oottiminen ennen ”radalle” pääsyä oli Höpikselle vaikeaa. Toinen oli ihan alistuneen näköinen, nuoli suupieliään ja ”nytkyi” lähtökäskyä odottaessaan. Ja sitten kun käsky kävi, niin vauhtia riitti! Lelut eivät meinanneet kiinnostaa kun esteiden suorittaminen oli vaan niin kivaa. Kevään treeneihin verrattuna Höpis oli kuitenkin paremmin hanskassa, malttoi odottaa paikallaan käskyjä, kuunteli ohjauksia ja antoi kiinni oman osuuden jälkeen. Ihanaa siitä on huomata se, että muut koirat ei kiinnosta (vaikka ryhmässä on 5 muuta riehakasta pentua), vaan tärkeintä on tehdä hommia mun kanssa!
26.10
Maanataina oltiin vikoissa ulko-agi-treeneissä. Ensi viikolla alkaa sisäkausi. Meidän kouluttaja oli sairastunut, joten treenattiin ihan omin nokkinemme. Höpiskin oli treeneissä mukana ja pääsi ”radalle”. Tehtiin kahden esteen sarjaa ”hyppy- putki”, ja sit erikseen rengasta ja pussia. Vitsi mikä peto, mutta nyt jo ihan kuuliainen, joka ootti niin kauan kun mamma vaati. Putkeen kyllä karkasi pari kerta. Mökö = Höpis = Putkihullu. Kivakiva. Sunnuntain Höpis pääse sitten omiin treeneihin, pois alta vaan kaikki, joita tämän pikkuhurjapäänmeno hirvittää.
2.10
Agia ollaan Mökön kanssa treenattu syksy, Höpis on ollut tauolla treenaamassa tottista kun meno keväällä oli kentällä vähän liiankin hauskaa eikä korvat enää kuulleet mamman käskyjä. Luoksetulokin vaikutti siltä kuin sitä ei olis koskaan opittukaan. Nyt ovat ”tänne” ja ”oottii” käskyt ehkä vähän paremmin hallussa, joten toivottavasti Höpiskin saa paikan talvitreeneihin ja pikkuinen agilityhirmu pääsee toden teolla vauhtiin ja mukaan tähän iloiseen lajiin.
Mökön kanssa olen vähän harkinnut, että alkaisin ensi vuonna kisaamaan, saas nähdä. Lyhyet tekniikkaharjoituksia sisältävät ohjaustreenit ja pienet estekikkailut meillä menee aina hienosti, mutta pitempien ratojen kanssa ollaan vielä epävarmoja. No, toivottavasti päästään treenaamaan niitä sitten talven aikana. Möllikisoihin pitäis myös osallistua, että saatais sitä kisakokemusta. IHAH pitää ainakin nyt syyskauden päättäjäiskisat lokakuun lopussa, joten niihin olis tarkoitus osallistua. Ja jos jossain suht lähellä on muitakin kisoja, niin eiköhän me yritetä päästä mukaan.
Agia ollaan Mökön kanssa treenattu syksy, Höpis on ollut tauolla treenaamassa tottista kun meno keväällä oli kentällä vähän liiankin hauskaa eikä korvat enää kuulleet mamman käskyjä. Luoksetulokin vaikutti siltä kuin sitä ei olis koskaan opittukaan. Nyt ovat ”tänne” ja ”oottii” käskyt ehkä vähän paremmin hallussa, joten toivottavasti Höpiskin saa paikan talvitreeneihin ja pikkuinen agilityhirmu pääsee toden teolla vauhtiin ja mukaan tähän iloiseen lajiin.
Mökön kanssa olen vähän harkinnut, että alkaisin ensi vuonna kisaamaan, saas nähdä. Lyhyet tekniikkaharjoituksia sisältävät ohjaustreenit ja pienet estekikkailut meillä menee aina hienosti, mutta pitempien ratojen kanssa ollaan vielä epävarmoja. No, toivottavasti päästään treenaamaan niitä sitten talven aikana. Möllikisoihin pitäis myös osallistua, että saatais sitä kisakokemusta. IHAH pitää ainakin nyt syyskauden päättäjäiskisat lokakuun lopussa, joten niihin olis tarkoitus osallistua. Ja jos jossain suht lähellä on muitakin kisoja, niin eiköhän me yritetä päästä mukaan.
29.5
Eilen startattiin Mökön kanssa oman seuran epävirallisissa kisoissa ja siis ihan ekaa kertaa osallistuttiin möllikisoihin. Ja hah, miten hassusti meni! Oli helppo ja vauhdikas rata ja vähän stressasin kun ajattelin jo etukäteen että en pysy Mökön vauhdissa. Niinpä ajattelin, että en sano sille mitään, vaan ohjaan ihan vaan kropalla. Mutta sitten unohdin ohjata Mököä ollenkaan. Siis en sanonut mitään enkä näyttänyt mitään  . Siinähän Mökön oli sitten kiva arvailla että mitäköhän toi haluaa . Alussa otettiin heti hylky, siis ennen ensimmäistä estettä, kun Mökö ei hypännyt, vaan kiilas suoraan putkelle. Oikeita hylkyjä ei näissä leikkimielisissä kisoissa tullut, joten ohjasin Mökön uudelleen ekan aidan takaa hyppäämään ja sitten mentiin. Aita, putki, puomi (loistavat kontaktit!), aita, aita VIRHE!. En näyttänyt aitaa, joten Mökö kieltäytyi juoksemalla ohi. Sitten jatkui aita, A (loistavat kontaktit!), aita, putki, pituus, aita, aita, aita olikohan vieläkin yksi aita ja putki VIRHE! Mökö meni väärästä päästä putkea sisään. Oli niin paljon vauhtia päällä ja mä myöhässä että kiilasi sinne taempaan aukkoon ja taas siis hylky. No, korjattiin virhe ja hienosti putken jälkeen mentiin vielä kaksi aitaa ja maaliin. Eli ekat kisat, kaksi hylkyä ja kielto . Tästä on hyvä lähteä parantamaan.
Paljon hyvääkin oli, mm. kontaktit Mökö otti hienosti ja oli muutenkin kuuliaisella tuulella ehkä ihan lopun putkelle karkaamista lukuunottamatta. Takaaleikkaus A-esteellekin sujui meiltä upeasti. Ei yhtään hullunpaa. Mökö oli loistava ja mä... No, todellinen aloittelija . Kiva fiilis kuitenkin jäi! Höpis oli katsomossa hengessä mukana!
25.5
Tiistaina oltiin taas agi-treeneissä.
Mökön kanssa tehtiin neljä eri harjoitusta.
1. aita-kepit-aita
Ideana oli opettaa koiraa menemään keppeihin sisään eri suunnista ja kulmista. Meni ihan kivasti, välillä paremmin, välillä huonommin.
2. aita-keinu-aita
Ideana oli treenata keinua. Sujui meiltä hienosti.
3.aita-rengas-aita
Ideana oli treenata rengasta. Hyvä treeni meille, Mökö kun menee välillä ohi, ei oikein hahmota rengasta. Pitäisköhän tässäkin alkaa käyttämään "hyppy" -käskyä "RRRRRRR" -käskyn sijaan?
4.aita-aita-aita-aita
Ideana oli opettaa koira lukemaan kehon kieltä. Aidat olivat hieman lomittain, osa enemmän oikealla, osa vasemmalla. Koira jätettiin ekan aidan taakse ja sitten kutsuttiin vikan aidan takaa niin että kropalla ohjattiin koira hyppäämään kaikki aidat. Mökö meni molempiin suuntiin upeasti! Hyvä Möögi!
Höpiksen kanssa uutena esteenä tuli puomi. Puomin ylösmeno ja alastulo laitettiin maxi-pöydälle eli huomattavasti loivempi kuin oikealla puomilla ja "välikappale" siis puuttui kokonaan. Ja sitten pennut kipittivät puomia ylös ja alas. Yhdelläkään kolmesta pennusta ei ollut ongelmia, vaan kaikki menivät puomin hienosti, rauhallisesti ja varmasti. Lisäksi tehtiin aita-putki-aita -sarjaa ja epäilykseni putkihullusta Höpiksestä kävivät toteen. Pienen kanssa onnistui takaaleikkauskin hienosti, niin kova imutus sillä oli putkeen. Eikä haittaa vaikka putki olisi mimmosella käppyrällä tahansa, sinne vaan ja lujaa läpi! Hyvä Höpis!
On muuten hauska treenata semmosessa penturyhmässä, jossa kaikki on rohkeita "rämäpäitä". Suin päin vaan ja esteille. Ei siis tarvita houkutteluja kun mistään ei tehdä numeroa. Kaikki on tosi kivaa vaan pentujen mielestä!
16.5
Eilen oltiin taas agi-treeneissä molempien perrojen kanssa. Mökön kanssa tehtiin ensin rataa ja mitä vähemmän pidin ääntä sitä paremmin Mökö meni eli totesin että mun kannattaa alkaa ohjaamaan Mököä hyvinkin ääneti. Sen kun vielä oppisi ja muistaisi sitten kun mennään vauhdilla pitkin rataa. Ja kun muistaisi vielä radankin… Senkin onnistuin eilen unohtamaan.
Tällä kerralla oli pöytä radalla. Minien pöytä, mutta silti Mökö meni pöydän yli vauhdilla ohi ja lujaa. Tarvitsemme siis pöytätreeniä ja paljon. Myös rengas meni penkin alle eli Mökö hyppäsi sivusta molemmilla kerroilla ohi renkaan. Keinu ja kepit sen sijaan sujuivat ja kontaktitkin. A-esteen alastulossa pitää olla tarkkana, koska siinä Mökö helposti varastaa.
Höpis suoritti eilen neljän esteen radan: pituus, hyppy, hyppy ja putki. Hienosti onnistuttiin Höpiksen kanssa. ”Pituus” oli pienin ja matalin pituuspalanen ja sitten kaksi aitaa niin, että rima oli jalaksilla ja loppuun putki. Ei ongelmia. Lisäksi uutena esteenä tehtiin pussia. Kolmannella kerralla Höpis jo suoritti pussit itse, ilman että piti pitää suuta auki. Varsinainen agilityhirmu. Sen verran pikkuinen kävi kuumana että riehui ja haukkui aina välillä kun toiset suorittivat omalla vuorollaan. Tehtiinkin sitten katsekontaktitreenejä ja yritettiin rauhoittua odottaessa.
9.5
Eilen oltiin taas molempien perrojen kanssa agilitytreeneissä.
Ensin oli Mökön treenit. Tehtiin 1.5 Purinalla pidettyjen vappukisojen rata hieman muunneltuna. Koska meillä ei ollut neljää putkea käytössä, korvattiin kaksi niistä pussilla ja aidalla. Mitään opastusta ei saatu rataan, vaan leikittiin ihan oikeita kisoja. Yhdelle aidalle ohjasin Mökön huonosti, joten siltä tuli kielto. Yhdellä aidalla tuli hylky kun Mökö hyppäsi ensin hienosti, mutta koska rata jatkui tulosuuntaan 180 astetta enkä vetänyt Mököä riittävän vahvasti aidalta pois, hyppäsi se saman aidan uudelleen takaisin päin (ihan mun oma vika).
Muuten meni hienosti esim. kontaktit (A-este, keinu ja puomi) ja keppien sisäänmeno. Erityisen ylpeä olin siitä, että putkihullukoira meni hienosti puomille, vaikka putken suut olivat houkuttelevasti puomin molemmin puolin (käytin ihan kokeeksi ”kiipee” –käskyä enkä ”puomi”-käskyä). Muutenkin jäi tosi hyvä fiilis radasta. Vaikka itse sanonkin, niin Mökö oli meidän ryhmästä paras. Nopein ja tarkin. Kaikki kämmit oli ihan ohjaajan omia. Ihan semmonen fiilis tuli, että vähän jos ohjaaja vielä harjottelis, niin sitten vaan kisohin. Esim. loppukesästä tai alkusyksystä voitais jo harkita starttaavamme. Itse asiassa ekoissa möllikisoissa startataan jo nyt toukokuussa ”Champion of the East” –cupissa.
Sitten oli pikku-Höpiksen treenien vuoro. Aloitimme aidoilla. Ensin ”hypättiin” yhden aidan yli targetille eli namilautaselle. Sitten kahden aidan sarja targetille eli namilautaselle ja sitten ohjaten kaksi aitaa oikealta ja vasemmalta. ”Hypyt” olivat taas rimoja, jotka oli asetettu aidan jalaksille eli olivat maksimissaan 5 cm korkeita.
Aitojen jälkeen oli sitten harjoituksen alla muuri eli ihan uusi este. Mutta Höpis ”hyppäsi” 5 cm korkean muurin kuin vanha tekijä – ei mitään ongelmia. Onnistui targetin kanssa, mutta myös ohjaten. Höpiksestä agilitaaminen oli ylikivaa!
Seuraava este oli putki. Ensin tehtiin muistin virkistämiseksi putki ihan suorana ja jo ihan normaalin pituisena. Sitten käännettiin putki kaartumaan ja lopuksi ihan U-kirjaimen muotoiseksi. Höpistä ei hirvittänyt yhtään, se vain haukkui, että päästä mut jo välillä tekemään. Ja kun Höpiksen vuoro sitten tuli, niin se paineili turkki hulmuten putkeen eikä ihmetellyt yhtään. Jotenkin tuli semmonen fiilis, että mulla on kohta kaksi putki hullua koiraa.
Lopuksi tehtiin vielä kahden esteen ”rata”. Eli aita ja putki. Hienosti meni meidän osalta. Höpis oli ihan loistava! Niin kuin aina! Paras!
18.4
Tämä huhtikuu on Mökölle varsinainen agility-kuukausi. Lauantaisin treenaamme Petikon hallissa ja tiistaisin Kontulan kelkkapuistossa IHAH:in riveissä. Sunnuntaisin olis vielä vapaatreenivuorokin. Toukokuussa hallitreeni jää pois, joten sitten jatkamme enää kerran viikossa treenailua (+ satunnaisesti vapaata treeniä). Nyt kun treenejä on tiheästi, niin tuntuu, että agility tosissaan alkaa sujumaan Mökön osalta. Uskallan luottaa siihen koko ajan enemmän ja me molemmat saamme lisää varmuutta hommaan.
Lauantaina eksyimme kilpailevien ryhmään Petikossa ja hyvin pysyttiin porukassa mukana. Tehtiin vauhdikkaita pätkiä, esim. ympyrässä hyppy, hyppy, putki, kepit, putki. Ja tämä kolme kertaa peräkkäin pysähtymättä välillä. Molempiin suuntiin. Mökö teki töitä ihan loistavasti ja haki itse keppien sisäänmenoa jo paremmin kuin hyvin. Tehtiin pientä rataakin ja hienosti meni. Jäi tosi hyvä fiilis .
Eilen tiistaina oltiin sitten molempien perrojen voimin treeneissä. Toinen odotti kentän laidalla häkissä kun toinen treenasi. Höpiksen odotteluun liittyi pientä "laulamista", Mökö taas osasi odottaa Höpiksen treenatessa ihan nätisti. Ensin oli Mökön treenit. Tehtiin hyppyrataa, joka meni Mökön osalta jälleen hienosti. Uskalsin lähettää Mököä rohkeammin esteille ja se irtosi loistavasti. Pystyin tekemään jopa takaaleikkauksia ja ajamaan Mököä eteen. Kiva fiilis kun menee hyvin . Tuli jo semmoinen olo, että ehkäpä syksyllä sitten kisaamaan.
Mökön treenien jälkeen oli pikku-Höpiksen vauvatreenit. Pentuja oli neljä kappaletta, russeli 5kk, bichon 5kk, scipperke 3,5 kk ja Höpis, joka oli merkattu osallistujaksi nimellä "Höpsis". Höpis-nimi on ihmisistä niin erikoinen, että Höpis on milloin Höpsis, milloin Söpis ja aina kysytään vähintään kahdesti "Siis mikä sen nimi on?". Joka tapauksessa... Eilen harjoiteltiin namin syömistä lautaselta, "targetilta". Se oli Höpiksen mielestä vähän turhaa puuhaa. Namit kyllä maistui, mutta ei niiden saaminen tuntunut miltään kun ensin ei tehty mitään kivoja temppuja niiden saamiseksi. Toinen harjoitus oli "hyppy". Eli rima laitettiin aidan jalaksille n. 5 cm korkeuteen. Höpis ihmetteli tätäkin: "Äiti miksi mun pitää vaan kävellä tästä läpi ja syödä toi nami? Ihan tylsää!". Höpis kun ei juurikaan joutunut jalkojaan nostamaan "hypätessään". Mikä tietysti on hyvä kasvavan pennun kannalta, mutta Höpis ei nähnyt hommassa oikein mitään ideaa. Seuraavana "treenattiin" putkea. Ensimmäinen kerta oli Höpikselle vähän jännä. Kesti hetken ennen kuin se uskaltautui putkeen. Mutta kun se kerran oli suoritettu, niin sittenhän se ei ollut enää mikään ongelma. Meni hienosti, ihan kuin vettä vaan. Lopputreenien ajan Höpis sitten istuikin ja kyttäsi putkea - "Voitaisko taas mennä tekemään tota? Se oli niin kivaa!". Viimeinen harjoitus oli rengas maantasolla ja "käveleminen" sen läpi. Tämänkin Höpis teki hienosti, mutta ei innostunut tästä "kävelemisestä". Parasta oli kun käveli sen renkaan läpi ja kouluttaja oli siellä rapsuttelemassa ja sitä vasten sai hyppiä ja pusutella. Höpis sai kouluttajalta paljon kehuja luonteestaan ja avoimuudestaan.
Molempien vesikoirien osalta treenit siis sujuivat mukavasti ja ensi viikolla jatketaan taas.
21.3
Maanantaina oli loistavat treenit Variston hallissa . Meitä oli kokonaista kaksi koirakkoa treeneissä, joten saatiin tehokasta yksityisopetusta. Ensin tehtiin aidoilla ohjausharjoituksia (välistävetoja, takaa kietoja ym.) ja saatiin paljon kiitosta. Sen huomasin, että ehkä tokoilusta jotuen, mun on 100 kertaa helpompi ohjata koiraa vasemmalla kuin oikealla puolella. Ja senkin, että jos joku treeneissä kämmää, niin se olen 100% minä. Tyypillisin virhe on se, että unohdan radan tai panikoin kiirettä kun Mökö on niin nopea!
Tehtiin myös pientä radan pätkää ja siitäkin saatiin kiitosta. Mökö ryntäsi keinulle (luuli puomiksi) ja rämähti oikein kunnolla alas. Ei kuitenkaan saanut traumoja, vaan meni heti perään rauhallisemmin uudelleen.
Loppuun otettiin kepeille lähettämistä ja vaikka ohjasin väärin, niin Mökö meni oikein Mökö olis kyllä niin hyvä koira kun sillä vaan olis riittävän hyvä ohjaaja. Toivottavasti kehityn tästä pikkuhiljaa...
Niin, ja Höpiskin 4kk on nyt ilmoitettu pentuagiin , aloitamme ulkotreeneillä kunhan lumet sulavat! Ja siis "treenaus" on leikkimistä esteiden keskellä, ihan pennun iän mukaan mennään, ei rasiteta pientä liikaa...
6.2
Eilen oli taas tosi hyvät agility-treenit, vaikka oma kouluttaja ei päässytkään paikalle. Tehtiin jälleen keppejä ja erilaisia ohjauksia aidoilla. Kepit sujuivat taas jo vähän paremmin, vaikka se onkin se este, joka kaipaa eniten treeniä. Mökö alkaa kuitenkin tajuta, mikä on homman nimi ja murisee kiihtymyksestä mennessään - hyvä vai huono homma?
Ohjaustreeneinä oli paljon erilaisia aitasarjoja, mm. takaa kiertoja, välistä vetoja, valssauksia ja leikkauksia. Hyvin haasteellista hommaa ohjaajalle, varsinkin kun koira on nopea ja harjoittelualue niin pieni, että mutkat on tosi tiukkoja ja aidat ihan lähekkäin. Lisäksi kun koira on niin kuuliainen ja tarkka, että en voi huutaa sille ”tässä” ennen kuin se on ilmassa, muuten se ei hyppää, vaan pysähtyy odottamaan josko aita kuitenkin pitäisi kiertää. No, keväällä varmasti helpottaa kun päästään ulos treenaamaan. Variston hallia ei kuitenkaan edelleenkään voi moittia, lämmitetty, siisti sisähalli on harjoitteluun ihan huippu!
31.1
Maanantaina oltiin taas agi-treeneissä Mökön kanssa. Höpiskin oli kehän laidalla ottamassa oppia. Sitä selvästi harmitti kun me Mökön kanssa juostiin ja riekuttiin ja pikkuinen ei päässyt mukaan  . No, kunhan pieni vähän kasvaa, niin pyrimme IHAH:in penturyhmään .
Eilen oli opetuksen alla tehokas keppitreeni ja paljon sain hyviä vinkkejä "varaopelta". Sitä painotettiin että koska Mökö on vilkas ja nopea koira, niin mun pitää olla superrauhallinen, ettei meidän keppeily mene ihan plörinäksi. Ja oikeesti, kun itse rauhoituin, niin Mökö meni tosi nätisti kepit ilman mitään turhia häsläyksiä. Kyllä se jo ymmärtää, mitä "Kepit" tarkoittaa ja osaa jo vähän hakea niitä itse. Lisäksi tehtiin muutamia takaa leikkauksia ja valssitreenejä. Mökö on ihana ja hyvä koira, se kuuntelee ja tekee mielettömällä motivaatiolla ja ihan selvästi nauttii tekemisestä. Ohjaaja on se surkea Kustaa joka kämmää joka välissä . Tärkeintä Mökön kanssa treenatessa on kuitenkin se, että meillä on kivaa ja omaa aikaa ilman Höpistä. Että Mökö saa tuntea välillä olevansa tärkeä ja ainokainen. Tavoitteita meillä ei valtavia ole, lähinnä ehkä että oppisin itse ohjaamaan paremmin, niin että sitten pikkuisen Höpiksen kanssa ei tarvitsisi tehdä kaikkia virheitä. Ehkä me joskus uskallaudutaan kisaamaankin, saas nähdä...
13.1
Nyt on treenit olleet Mökön osalta joulutauolla, mutta kivasti päästiin sekä torstaina että tänään lauantaina Petikon halliin vapaatreeneihin. Torstaina oli ihan viralliset vapaatreenit. Treenattiin semmonen puolisen tuntia. Tehtiin pientä rataa ja sitten vähän keppejä ja keinua. Ihan kivasti meni pitkästä aikaa, ei kovin hienoja harjotuksia, johtuen ehkä siitä, että porukkaa oli paljon paikalla, enkä ollut suunnitellut mitään erityistä etukäteen - ajattelin vähän bongailla muiden juttuja.
Tänään lauantaina pidettiin Miian kanssa omat epäviralliset vapaatreenit, joihin eivät muut osallistuneet. Höpiskin pääsi Jussin kanssa hallille ja ihmettelemään esteitä ym. Pikkuinen ei ollut moksiskaan, vaan rallitteli ympäri hallia häntä pystyssä. Jussi ja pikkuinen söivät herkkuja ja kiertelivät esteiden lomassa. Höpistä olisi kovasti kiinnostanut mitä isot koirat tekevät ja aina kuin vain mahdollista se viipotti keskellä isompien treenejä tai radan rakentamista. Höpiksen kanssa kokeiltiin myös ihana oikaa putkea (eikä edes niin lyhyenä kuin mahdollista) ja pentuhan juoksi läpi häntä heiluen. Kolmesti mentiin niin että toinen lähetti ja toinen oli toisessa päässä vastassa. Höpiksen agitreeniura on siis alkanut!
Mökön kanssa treenattiin keppejä, jotka on meidän suurin kompastuskivi. Sitten tehtiin vauhdikasta rataa putki, putki, putki, aita, aita, aita, aita ympyrässä. Kokeiltaan erilaisia ohjausharjotuksia aidoilla, takaa kiertämisiä ja välistä vetoja. Miia oli ottanut netistä ykkösluokan radan ja tehtiin siitäkin pätkä. Lisäksi kokeiltiin vielä sellaista, että Miia ohjasi Mököa ja myös omaksi yllätyksekseni Mökö teki töitä Miian kanssa niin kuin aina olisi tehnyt. Miia treenasi agilityä Piu-schapen kanssa ja me ihailimme ja otimme opiksemme Mökön kanssa. Sitten Miia vaihtoi koiraa ja otettiin loppuun vielä tokotreeniä Arvon ja Mökön kanssa. Jääviä liikkeitä, luoksetulon pysäytystä ja paikalla olo piilossa. Kivasti meni.
6.12
Todella harmi, ollaan jouduttu olemaan treeneistä pois jo kolme peräkkäistä kertaa . Ensin ohjaaja oli reissussa, sitten sairanaa ja eilen oli työeste. Viikonloppuisinkin on ollut kaikkea, että ei olla päästy edes vapaatreeneihin. Ensi lauantaina olis pikkujoulut, mutta koko päivä menee näillä näkymin messarissa töissä ja vesikoirailemassa.
Ensi maanantaina rynnistämme treeneihin, Kävi kuinka tahansa!
7.11
Agilityn talviakusi on pyörähtänyt käyntiin, me treenaillaan siistissä borderterrierien sisähallissa Varistossa. Eilen oltiin treeneissä ja nyt siis treenaillaan medi-ryhmässä. Sitten kun Mököltä lähtee turkki, niin vien sen mitattavaksi, niin nähdään, että päädytäänkö sitten lopulta medeihin vai maxeihin.
Vähän harmittaa, että jouduimme vaihtamaan ryhmää, edellisessä ryhmässä oli hyvä henki. On tässä uudessakin ryhmässä ihan mukavaa, mutta ryhmä on aika eritasoinen. Me olemme yhden villakoiran kanssa vähiten treenailleita, joten siinä mielessä hyvä, että saadaan treenata tarpeeksi vaativalla tasolla. Eilen otettiin ohjausharjoituksia valssaten ja pieni radan pätkä loppuun.
Mökön kanssa koen ehdottomasti haasteellisimmaksi sen, että Mökö on niin älyttömän nopea. Muut ryhmän koirat ovat huomatavasti rauhallisisempi, yhtä villakoiraa ehkä lukuunottamatta, jolloin omistajat ehtivät ohjaamaan niitä rauhassa. Mökö painaa radalla sata lasissa, joten itseltäni menee kaikki keskittyminen siihen että pysyn Mökön mukana ja valssit menevät sitten siinä hutakassa nurinpäin ja ihan miten sattuu. Mökö on ihana, vauhdikas koira, joka irtoaa hyvin ja rakastaa putkea niin paljon, että karkaa sinne vaikka seisoisin päälläni. Tämä tuli eilen todettua
Ensin treenasimme aitasarjaa, jossa aitoja oli "lomittain" neljä ja aitojen päässä putki mutkalla, niin että molemmat suut olivat houkuttelevasti kohti koiraa. Joka välissä piti valssata ja koira piti valssaten saada vielä putkeen, sinne vähemmän houkuttelevaan päähän. Mökö kun viimeiseltä aidalta näki putken, niin se ryntäsi sinne vaikka miten huusin, heiluin, houkuttelin, valssasin, tangosin ja rockasin. Lopulta teimme niin että kouluttaja seisoi putken edessä ja palkkasin Mököä sikana vain siitä, että sain sen vihdoin käteeni. (siis ilman että se ryntäsi päättömänä putkeen). Ihanaa kuitenkin on se, että vaikka Mökö on aikamoinen touhovouho, niin se rakastaa lajia ja tekee töitä hyvällä meiningillä alusta loppuun asti eikä meillä todellakaan ole motivointiongelmia - sellaisia, että koira ei tahtoisi tehdä rataa tai mennä esteitä - Mököä ei todellakaan tarvitse houkutella hommiin, päinvastoin sitä pitää hillitä.
Loppuun teimme radan pätkän: putki, aita, aita, puomi ja kepit, sekä toisen radan pätkän puomi, aita, aita, putki ja kepit. Hienosti meni Mököltä. Kepeissä täytyy Mököä vielä auttaa paljon, mutta menevät ne silti ihan vauhdikkaasti. Se on kiva huomata, että kaikki esteet sujuvat jo ongelmitta (myös keinu) eli voidaan treenata kaikkea. Eniten treeniä tarvitsee kuitenkin ohjaaja, joka osoittaa minne sattuu ja sekoittaa koiran omalla sössimisellään. Tärkeintä tässä puuhassa on kuitenkin se, että saamme tehdä töitä yhdessä ja nauttia ja pitää hauskaa
18.10
Tänään löydettiin Tuusulasta agilityn vapaaharjoittelurata .
Esteet on aika vanhat ja ulkokentällä eikä kaikkia esteitä edes ollut, mutta kiva oli päästä vähän kokeilemaan taas. Omista treeneistä kun nyt on ollut vähän taukoa talvitreenejä odotellessa.
Otettiin pieni sarja aitoja ja putki sekä keppejä ja keinuja. Mökö meni hienosti ja oli ihan innoissaan. Otin myös kontaktitreeniä A-esteellä, puomilla ja keinulla. Koska kentän "löytyminen" oli ylläri, niin mitään ohjausharjoituksia en ollut ehtinyt miettimään. Pitääkin muistella mitä ollaan Eevan kanssa tässä syksyn mittaan otettu ja mennä sitten uudemman kerran treenaamaan.
Kepit on meillä tällä hetkellä epävarmin este, joten kiva että löytyi tommonen loistava keppien treenaus paikka. Itse olen liian laiska "rakentamaan" omia keppejä, vielä kun treenaan Mököä välillä Pakilassa ja välillä Tuusulassa.
Mutta nyt vielä niin kauan kun ehditään treenailla ennen jäätä ja lunta niin vieraillaan varmasti tällä kentällä useastikin
8.10
Agilityä toki emme ole unohtaneet vaikka edelliset päivitykset ovatkin syyskuun alusta. Koko syksyn olemme käyneet IHAH:in treeneissä kelkkapuistossa ja nyt eilen olivat viimeiset syystreenit talviharjoitteluhallissa, jossa pääsimme kokeilemaan agilityä siistissä, lämpimässä hallissa. Talvitreenit alkavat muutaman viikon kuluttua, tosin sitä ennen on vielä leikkimieliset, epäviralliset möllikisat Kontulassa, jossa pääsemme näkemään mitä ohjaajalle ja koiralle on jäänyt syksyn treeneistä mieleen. Hauskaa ja jännää!
Eilissä treeneissä teimme näitä möllikisoja silmälläpitäen kokonaisen radan, johon kuului aita, putki, aita, A-este, aita, aita, putki, aita, aita, keinu, pituus, aita, putki, aita. Ihan jo siis pitkä rata, jossa oli kolme valssaustakin . Oli siis vähän jo haastetta. Ensin teimme radasta puolet ja sitten puolet ja sitten kokonaan. Mökö meni hienosti kontaktit ja kaikki. Ja ohjaajakin pysyi perässä kun osasi valssata ja oikaista radalla niin että koira kestää.
Agilityssä kaikki esteet keppejä lukuunottamatta sujuvat kuin vettä vaan. Keppiharjoittelua kaipaamme, mutta muuten sujuu. Ohjaajakin on alkanut päästä lajiin sisään ja oppinut ehkä välillä jo vähän ohjaamaan koiraa, vaikka tilanne useinmiten on se että koira juoksee ja ohjaaja huutaa ja huitoo mitä sattuu. Onneksi Mökö on ajatusten lukija tai ymmärtää mun sanattomia komentoja, sillä yleensä se menee oikealle esteelle vaikka mun suu tai kroppa viestittäis ihan muuta . Ja kun Mökö on alkanut kestämään sitä, että mä irtoan siitä ja menen edellä, niin ohjaajakin alkaa pysyä vauhdissa mukana.
4.9
Viime viikon torstaina käytiin taas pyörähtämässä agilitytreeneissä. Agility on kivaa vastapainoa tokoilulle ja tällä kertaa ryhmässämme oli upea vesikoira edustus - kokonaista kolme kaunista ja komeaa vesiäistä, Mökö, Kamu ja Nuno.
Oma ohjaajamme Eeva oli itse kisoissa, joten treenit piti varaope May. Otettiin aluksi kolmen esteen sarja: aita, muuri, aita. Ei ongelmia. Seuraavaksi kokeiltiin neljällä aidalla hyppytekniikkaharjoituksia, jotka sujuivat Mököltä muitta mutkitta. Omatoimisesti mentiiin keppejä ja rengasta, joissa Mökö tarvitsee vielä reilusti ohjausta. Loppuharjoitteluna vielä puomi ja aidan yli hyppääminen. Välillä ryhmässämme on ollut vain kolme koirakkoa, jolloin ehditään tehdä paljon, mutta tällä kertaa mukana olivat kaikki ryhmän jäsenet. Kiva saada Eeva opeksi taas ensi viikolla, sillä itse tykkään hänen opetustyylistään eniten ja Eevan treeneissä on aina semmoista tekemisen meininkiä!
25.8
Eilisissä agility-treeneissä Mökö kyllä loisti blondiudellaan.
Tehtiin eteenlähettämistä kolmen aidan sarjalla. Kouluttaja oli kolmannen aidan takana ja piti Mökön lempilelua ”Hiirtä” maassa. Mököllä oli valtava sydämen palo hiiren luokse, joten mitä sitä hyppimään, ajatteli Mökö. Suoraan vaan rimojen ali niin lujaa kuin kintuista pääsee. Ei auttanut vaikka rimat laskettiin alimpaan väliin, Mökö jo ryömi niiden ali. Lopulta tajusin, että olen palkannut niin vahvasti alas kun olen halunnut Mökön ”liimautuvan” maahan esim. paikalla makuussa ja maahan menossa, että Mökö yritti nytkin liimautua maahan kun palkkio oli maassa. Kun kouluttaja pyynnöstäni nosti palkkion riman korkeudelle tai ylikin, ymmärsi Mökö yskän ja hyppäsi ensimmäisen ja kolmannen aidan yli. Toisen se alitti. En tiedä johtuiko blondeilu aitojen välimatkasta vai mistä, mutta eilen oli Mököltä jäänyt aivot kotisohvalle. No, onneksi aita-pituus-aita sujuikin sitten jo paremmin kun ohjaaja sai juosta mukana.
Keppejä mentiin taas ja ne sujuvat kohtalaisesti, otetiin lähettämistä ensimmäiseen väliin ja siitä palkkaamista.
Lopuksi mentiin vielä A-estettä ja Mökö otti kontaktit oikein nätisti. Istui hienosti alastulon kontaktille ilman käskyä ja juuri oikeaan paikkaan pylly kontaktille ja tassut maahan.
Pieni vesisade ei treenejä haitannut ja vaikka meillä oli ”varakouluttaja” Mervi, niin Mervi oli niin reilu kouluttaja että piti vielä ylimääriset 15 minuttia meille tunnin jälkeen. Saatiin rauhassa käydä kaikki harjoitukset läpi. Ihan kivaa oli ja mukavaa erityisesti se, että toinen espiskin, Nuno, oli mukana treeneissä.
19.8
Nyt ollaan sitten aloitettu alkeisjatko -kurssi IHAH:in riveissä. Viime torstaina oli ensimmäiset treenit joihin ehdittiin mukaan. Ensimmäiset jäivät väliin kesälomailun takia.
Treeneissä harjoiteltiin ensin yksittäisiä esteitä, rengasta ja keinua, mitkä ovat meille juuri hankalimmat esteet. Mutta ehkä kesätauko on tehnyt terää myös agilityn suhteen, koska Mököllä ei ollut mitään ongelmia kummankaan esteen kanssa. Mökö oli ihan loistava!
Seuraavaksi päästiin harjoittelemaan useamman esteen sarjoja. Ensimmäisenä menimme neljä suorassa linjassa olevaa aitaa, joissa "eteen"-käskyllä pyrittiin saamaan koira irtoamaan. Pian Mökö ymmärsi mikä oli homman nimi, mutta sitten harjoitus muutettiinkin niin, että kolmen aidan jälkeen koira kutsuttiin käteen ja sitten kahden aidan jälkeen. Ensimmäisellä kerralla Mökö kirmasi onnellisena kaikki neljä aitaa ja luuli olevansa hirmu hieno. Toisella kerralla Mökö jarrutti viime tipassa neljännen aidan edessä ja teki siis nappisuorituksen - vaikkakin viime tipassa Tämän jälkeen Mökö oli korvat höröllä ja loput suorituksista sujuivat hienosti. Lopuksi harjoittelimme vielä sarjaa aita, aita, pussi, aita ja se sujui meiltä erinomaisesti. Muutenkin saimme paljon kehuja, niin loistava koira kuin pikkuhiljaa lajiin mukaan pääsevä ohjaajakin Agility on meistä molemmista superhauskaa!!! Harjoitusryhmämmekin oli mukavan kokoinen, mukaan kuuluuu kaksi muutakin espistä - Nuno ja Kamu, harmi vaan molemmat olivat tällä kertaa poissa. Ohjaajan meillä on Eeva, joka on kiva, kannustava ja osaava agilitaaja.
16.6
Päätin nyt avata sivun agilityllekin kun ainakin Mökö näyttää siinä lajissa hyvin viihtyvän. Alkeiskurssi alkaa olla pian ohi, mutta näillä näkymin harjoitukset jatkuvat sitten alkeisjatkokurssilla syksyllä
Esteet on nyt siis käyty kaikki läpi ja Mökö osaa suorittaa ne peritaatteessa. Toiset sujuvat paremmin, toisissa on vielä paljon tekemistä ja harjoittelemista. Olemme treenanneet mediryhmässä, mutta saa nähdä sitten mittausten jälkeen, tuleeko kilpailuoikeus medeihin vai maxeihin. Tosin sinne on meillä vielä pitkä matka.
Hypyistä aidat, pituus ja muuri sujuvat leikiten, mutta rengas on meille haasteellisin. Tosin sitä ei olla paljon ehditty harjoittelemaan, koska jouduttiin olemaan kurssilta poissa pari kertaa.
Putki ja pussi ovat Mökön lempiesteitä. Jos silmä kentällä välttää niin niihin Mökö karkaa ja suorittaa ne ihan itsenäisesti. Niihin Mökö myös varastaa useimmin. Olemmekin treenailleet paljon sitä, että jätän Mökön esteen taakse ja kierrän esteen ja käyn palkkaamassa siitä, että jaksoi odottaa esteen takana.
Kontaktiesteetkin sujuvat kivasti ja Mökö on ymmärtänyt että palkka tulee esteen päässä kontaktilla istumisesta niin, että tassut ovat maassa. Puomi ja A-este ovat meille helppoja, mutta keinun kanssa pitää vielä hakea lisää varmuutta. Mutta on sekin jo menty vapaana niin että pelkkä käskytys saa Mökön odottamaan eikä keinun rämähtäminenkään pelota.
Pöytä on Mökölle muuten helppo, mutta koska vauhtia on niin huimasti, niin välillä meinataan mennä pöydästä ohi. Tähän tarvitaan siis rauhallisuutta paljon paljon lisää.
Pitkiä ratoja meillä ei vielä ole ollut, mutta eteenohjaamista on kuitenkin ehditty harjoittelmaan. Eilisissä treeneissä menimme aita, aita, aita ja putki suorassa linjassa ja Mökö irtosi hienosti. Seisoin ensimmäisen aidan kohdalla ja huusin ”aita, aita, aita, putki” ja Mökö paineli menemään taakseen vilkaisematta. Harjoittelimme myös ohjausta kolmella aidalla ja putkella, jotka olivat suht. haasteellisissa kulmissa toisiinsa nähden ja sekin sujui hienosti. Mökö lukee kroppaa tosi hyvin, nyt vain ohjaajan pitäisi opetella käyttämään sitä oikein.
Agility on meistä molemmista tosi hauskaa! Meille on enää yksi kerta jäljellä tätä alkeiskurssia, mutta toivottavasti harjoitukset jatkuvat sitten syksyllä taas.
|
Site Navigation